Loppukiri jäljellä

Kevättä on ilmassa, ja iltoja lukuun ottamatta päivät alkavat olla täällä jo todella lämpimiä. Joka päivä on vähintään +10 mittarissa, ja varsinkin aurinkoisina päivinä bussissa istuminen on jo aika läkähdyttävää puuhaa. Asiaa ei auta se, että ainoa mukanani oleva takki on paksu talvitakki. Pitänee siis käydä vaateostoksilla lähiaikoina.

Takana on Aapron viikko seitsemän, joka kouluttajien mukaan oli kahdeksasta viikosta selkeästi haastavin. Siltä se myös tuntui, ja viikonloppu tuli todellakin hyvään paikkaan. Harjoitukset ovat olleet poikkeuksetta hurjan kiireisiä ja etenkin viimeisinä päivinä tuntui, että pysyin mukana vain niukasti. Pienikin keskittymisen herpaantuminen kostautui, ja miinuspisteitä ropisi.

Olen aiemmin ollut aina innoissani koulutuskeskukseen lähtemisestä, ja tällä viikolla olin sitä edelleen, mutta eri syistä. Nyt odotin malttamattomana pääsyä simulaattoriin puhtaasti siksi, että ne olisivat nopeammin ohi. Olen tahtomattani tainnut ottaa itselleni aivan liikaa paineita, sillä joka päivä olen miltei tärissyt astellessani simulaattoriluokkaan. Yksi kouluttaja kommentoi eilen, että Aapron rasitukset ovat alkaneet näkyä minussa entistä selkeämmin. Uskon sen, ja voin vain syyttää itseäni, mutta en toisaalta pysty väkisinkään rentoutumaan ja keventämään mieltäni, kun Aaprosta hyvin suoriutuminen merkitsee minulle niin paljon.

Tästä huolimatta raskas viikko meni osaltani ihan hyvin, ja viimeistä päivää lukuun ottamatta olin melko tyytyväinen suorituksiini. Viikkopalautteessa kouluttajani kertoivat luottavansa minun hoitavan Aapron hyvin loppuun, mutta toivoivat vielä pientä terästäytymistä ja itsensä haastamista. Tätä samaa olin kuullut koko viikon, joten en jaksanut enää väittää vastaan ja selittää, että kyllä tässä on itseä haastettu jo vaikka kuinka paljon. Viikon arvosanani oli 75%, mikä oli kurssin toiseksi paras, ja mihin pitäisi kouluttajien mukaan olla tyytyväinen, mutta en ole. Tiedän, että olisin pystynyt parempaan, ja 8% tiputus viime viikosta ei tunnu hyvältä. Keskiarvo on kuitenkin edelleen hyvä, ja mahdollisuudet Schipholiin ovat edelleen vahvasti olemassa. Pitää vain laittaa kaikki likoon viimeisellä viikolla, joka on onneksi lyhyt. Loppukoe on jo torstaina aamupäivällä.

Tällä viikolla tuli myös yllättävä uutinen, kun historiallisen pienen kurssimme koko kutistui tiistaina kuudesta viiteen. Yksi joukostamme päätti jättää leikin kesken, sillä hän ei ollut tyytyväinen suorituksiinsa, eikä uskonut läpäisevänsä kurssia, mikä oli romuttanut motivaation jatkaa. Toivottavasti kukaan muu ei lopeta enää kesken, mikä onneksi vaikuttaa melko hyvien viikkoarvosanojen perusteella epätodennäköiseltä, ja eipä tässä enää montaa päivää ole jäljelläkään.

Aaproa on siis kuusi harjoitusta ja lopputarkkari jäljellä, mikä on vähän ottaen huomioon sen, että harjoituksia on alla jo lähes kuusikymmentä. Viikonloppu menee löhötessä, syödessä ja nukkuessa, jotta olisin "iskussa" ensi viikolla - etenkin torstaina. Seuraava blogipäivitykseni tulee varmaankin olemaan lopputarkkarin jälkeen, jolloin on toivottavasti hyviä uutisia kerrottavana.

Tot ziens!

- M