Koulutusasioiden ulkopuolella tästä viikosta teki erityisen murheellisen tietenkin naapurimaa Belgian pääkaupungin tapahtumat, joista varmasti kaikki ovat tietoisia. Näiden ihmiskunnan mätäpaiseiden teoilla oli jonkin verran vaikutuksia Hollantiinkin. Suuri osa junista peruttiin iskupäivänä, ensinnäkin Belgiaan menevät, mutta myös iso osa lentoaseman ympäristön junayhteyksistä. Yksi syy oli se, että Schipholin lähistöllä Hoofddorpissa oli joku vitsiniekka Brysselin tapahtumien innoittamana soittanut aiheettoman pommiuhkauksen suomalaisen Sanoma-yhtiön toimistotaloon, joka sijaitsee aivan juna-aseman vieressä. Näiltä ääliöiltä ei näköjään voi koskaan välttyä.
Schipholilla nostettiin myös reilusti turvatoimia, ja aseistettuja poliiseja ja vartijoita oli kentän ympäristössä varmaan kolminkertainen määrä tavalliseen nähden. Amsterdamin päärautatieasemalla oli ollut myös operaatio, jossa poliisi oli ampunut varoituslaukauksia, mikä pääsi Suomessakin uutisiin.
Itseäni iskut puistattivat myös siksi, että olin käynyt Brysselissä vain reilu viikko aiemmin moikkaamassa suomalaista lennonjohtokurssikaveriani Suvia. Onneksi Suvi ja muutkin suomalaiset Brysselissä ovat sentään kunnossa.
LVNL:llä on tällä viikolla ollut kuitenkin business as usual, eikä turvatoimia ole lisätty. Toisaalta koko rakennus on jo valmiiksi niin monen aidan ja sormenjälkilukijan takana, että eiköhän sitä olla jo ihan turvassa.
Aapron osalta tämä viikko oli ylivoimaisesti vaikein tähän mennessä, ja kuuden hengen kurssimme on ollut ajoittain helisemässä simuissa. Liikennettä ja konflikteja on paljon, ja tilanteiden ratkaiseminen on entistä työläämpää. Tunne simussa on kuin koittaisi pelata vauhdikasta sotapeliä ja ratkaista Rubikin kuutiota yhtäaikaisesti samalla, kun opettajan tuomitseva katse polttaa takaraivosi niin kuumaksi, että siinä voisi grillata kabanossia. Jokaisesta harjoituksesta on kuitenkin oppinut lisää, ja samoja virheitä ei tule enää juurikaan toistettua, mikä on oikea kehityssuunta.
Kuten aiemmin todettua, tämä oli ensimmäinen viikko, josta annettiin virallinen arvosana, ja viikko huipentui tänään ensimmäiseen tasotarkastuskokeeseen. Koe oli vaativa, mutta voin ilokseni kertoa kaikkien kurssilaisten läpäisseen sen! Tämä tarkoittaa, että kurssimme säilyy kuusihenkisenä loppukokeeseen saakka.
Oma viikkoni oli haastava, mutta nousujohteinen, ja olin lopulta melko tyytyväinen suorituksiini, tosin en missään nimessä täysin. Eilen saimme viikon harjoitusten yhteisarvosanan, joka oli kohdallani 83%, ja tämän päivän tasotarkastuksesta sain 80%, joita opettajat kehuivat hyviksi lukemiksi. Olenkin tyytyväinen itse arvosanoihin, mutta en täysin omaan toimintaani, sillä sain miinuspisteitä minulle tyypillisistä huolimattomuusvirheistä. Huolimattomuus on typerin ja turhauttavin tapa tehdä virheitä, joten se vei maun etenkin muuten hyvin menneestä tasotarkastuksesta.
Päälle 80% keskiarvo on hyvä, mutta tämä viikko ja tarkkari muodostavat ainoastaan 20% Aapron lopullisesta arvosanasta, joten paljon on vielä tehtävää. Seuraavan kahden viikon suoritukset muodostavat 40% ja loppukoe niin ikään 40% arvosanasta. Vaikeustaso ja liikennemäärät luonnollisesti nousevat loppua kohden, mitä opettajamme tykkäävät jatkuvasti meille toitottaa.
Nyt on kuitenkin aika hetken hengähtää ja viettää muutama vapaapäivä. Lennänkin illalla sinivalkoisin siivin koti-Suomeen viettämään pidennettyä viikonloppua rairuohoa kasvattaen ja pääsiäispupuja bongaillen. Aapro jatkuu taas ensi tiistaina.
Hyvää pääsiäistä! Vrolijk Pasen!
- M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti