Hoe gaat het?

Eli 'miten menee?'. Tätä asiaa minulta on kysytty useasti viimeisen kuukauden aikana (lähinnä äitini toimesta), ja no ihan hyväähän tänne kuuluu. Kuten aiemmin todettua, sopeutuminen uuteen maahan on sujunut melko nopeasti ja elämään on alkanut löytyä rutiineja. Arki pyörii työlään aaprokoulutuksen ympärillä, jonka vastapainoksi on onneksi reilusti vapaa-aikaa. Koulutuspäivän jälkeen on harvoin mitään todellista tekemistä, mikä voisi helposti tylsistyttää jonkun kuoliaaksi, mutta minulle päinvastoin on kalenterin tyhjentyminen ollut oikein tervetullutta, ainakin toistaiseksi. Ehkä myöhemmin alkaa toivoa enemmän ohjelmaa myös vapaa-ajalle, mutta toistaiseksi on kiva, että jää riittävästi aikaa rentoutumiseen, aaproasioiden kertaamiseen ja kielen opiskeluun.

Hollannin kielen ('Nederlands') opiskelu onkin tärkeä juttu, sillä sen osaaminen on täällä välttämätöntä. Itselleni ei pelkästään siksi, että maassa on yleisestikin ottaen hyödyllistä osata maan oma kieli, mutta myös koska tulevassa työelämässä riittävä (=hyvä) hollannin kielitaito on vaatimus. Vaikka lennonjohtajat puhuvat koneille englanniksi, tapahtuu kaikki muu työhön liittyvä kommunikointi hollanniksi. Varsinkin isolla kentällä, kuten Schipholilla, lennonjohtajat ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa (ns. lentojen koordinointi), maa-ajoneuvoihin ja moniin muihin kentän toimijoihin, ja lähes kaikki tämä tapahtuu hollanniksi. Jos siis haluaa esimerkiksi Schipholiin lennonjohtajaksi, on kieltä osattava hyvin.

Olen opiskellut hollantia lähes päivittäin siitä lähtien, kun sain kuulla muuttavani tänne, eli joulukuun puolestavälistä saakka, ja opinnot jatkunevat vielä pitkään. Uuden kielen opetteleminen nollista on aina vaikeaa, mutta hollanti on onneksi helpompi kieli kuin miltä se kuulostaa, ja siinä on paljon yhtäläisyyksiä muihin tuttuihin kieliin, kuten saksaan, englantiin ja ruotsiin. Hollannin etuja ovat mm. että sanat yleensä lausutaan kuten ne kirjoitetaan, eli esimerkiksi ranskassa ja englannissa esiintyviä "hiljaisia kirjaimia" ei juurikaan ole. Lisäksi esim. pilkkusäännöt ovat yksinkertaiset, ja pilkkuja käytetään yleensäkin paljon vähemmän kuin vaikkapa suomessa. Kielen haasteita taas ovat lukuisat poikkeukset sinänsä melko yksinkertaisiin kielioppisääntöihin, sekä tottumattoman suuhun vaikeasti asettuvat diftongit kuten 'ij' ("äi"), 'ui' ("äy"), 'eu' ("öy"), yms. ja karkeasti lausuttavat 'g' ja 'ch'.

Uuden kielen oppiminen tuntuu aina etenevän vaiheittain: ensin alkaa ymmärtää kirjoitettua tekstiä, sitten puhuttua kieltä, sitten oppii kirjoittamaan itse, ja viimeiseksi puhumaan itse. Itse olen edennyt toiseen vaiheeseen, eli ymmärrän kirjoitettua tekstiä melko hyvin, ja puhetta jonkin verran, mutta paaaaaljon saa vielä tehdä töitä ennen kuin pärjää päivittäisessä elämässä kokonaan ilman englantia. Toistaiseksi edelleen kaupan kassalla osaan/uskallan sanoa hollanniksi ainoastaan tervehdyksen ja kiitoksen, ja pelkään aina kuollakseni, että kassatäti kysyy tai sanoo minulle jotain muuta kuin vakiolauseet. On kuitenkin palkitsevaa huomata jatkuvasti osaavansa hitusen enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä tämä vielä tästä!

Aaprossa on business as usual, eli simulaattoria simulaattorin perään. Tällä viikolla alkoi ns. osa kaksi, eli kouluttajien mukaan "varsinainen aapro", jossa liikennettä johdetaan ja porrastetaan kaikkien sääntöjen mukaisesti. Sääntöjä on paljon, ne ovat todella kankeita ja monissa niistä ei ole minkäänlaista logiikkaa. Looginen ajattelu on kuitenkin heitettävä romukoppaan ja vain toimittava sääntöjen mukaan ja vieläpä mahdollisimman tehokkaasti. Sääntörikkeestä, porrastuksen alituksesta ja/tai lennon tarpeettomasta viivästyttämisestä tai rajoittamisesta palkinto on ns. "knots", josta tulee luonnollisesti miinuspisteitä harjoituksen arvosanaan. Vaikeusaste nousee kurssin edetessä koko ajan, ja pyykkikone pyörii kotona useita kertoja viikossa pesten kainalohikeä paidoistani. Simut ovat osaltani menneet tähän mennessä ihan hyvin, mutta paljon on vielä kehitettävää, ja hikoilusta johtuva nestehukka tulee olemaan vaarana varmasti vielä pitkään.

Alkava viikko on aapron neljäs viikko, ja se tulee olemaan koulutuksen osalta sitä samaa vanhaa. Muun elämän osalta ensi viikko on kuitenkin miellyttävän poikkeuksellinen, sillä tiistai-illan lento KL1170 Helsingistä tuo mukanaan VIP-vieraan, kun tyttöystäväni Sanni tulee pariksi päiväksi käymään. Sitä siis odotellessa!

Tot ziens!

- M