sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Odottaminen on tuskaa

Lyhyt päivitys tilanteeseeni. Aapron päättymiskeskustelussa viime viikon torstaina lupailtiin, että tarkemmat tiedot jatkosta tulevat sähköpostitse seuraavana tiistaina. Näin ei kuitenkaan käyntyt, vaan vasta torstai-iltana tuli työsähköpostiini lyhyehkö ja vähänlaisesti uutta tietoa sisältänyt viesti, jossa kerrattiin käytännössä samat asiat kuin jo tiesin, mutta pienillä tarkennuksilla.

Seuraava koulutusosio on siis hollannin kielikurssi, joka on jaettu kolmeen viikon pituiseen jaksoon. Ensimmäinen tulee alkamaan viikon päästä maanantaina, eli viikolla 17, seuraava viikolla 20 ja viimeinen joskus keskellä kesää viikkojen 24-26 tienoilla. Toisen kielikurssiviikon jälkeen tulen liittymään mukaan Hollannin peruskurssin koulutukseen siihen asti, kunnes siirtymäkoulutus tulevaan yksikkööni alkaa syyskuussa.

Peruskurssilla opittavat asiat tulevat olemaan suurelta osin vanhan kertausta, sillä olen jo Suomessa lennonjohtokouluni käynyt, mutta idea on enemmänkin tutustuttaa minut paikallisiin käytäntöihin ja antaa mahdollisuus harjoitella hollannin kielen puhumista koulutuksen aikana, jotta se olisi riittävän hyvällä tasolla tulevaan yksikkökoulutukseen siirryttäessä. Kanssani peruskurssin mukaan liittyvät kolme Aapron kurssikaveriani Nic, Thomas ja Rik, joista ensin mainitut kaksi saksalaista tulevat mukaani myös kielikurssille viikon päästä. Vain hollantilainen Joey, joka oli ainoa ilman lennonjohtokoulutusta Aaproon lähtenyt, aloittaa kesällä eri koulutuksen kuin me.

Tässä kaikki mitä tiedän tällä hetkellä omasta lähitulevaisuudestani. Joskus syyskuun puolessavälissä alkaa siirtymäkoulutus tulevaan sijoitusyksikkööni, mutta en edelleenkään ole saanut varmuutta siihen, mikä tuo yksikkö tulee olemaan. Ainoastaan, että se on hyvin todennäköisesti joko Schipholin tai Rotterdamin kenttä tai Amsterdamin aluelennonjohto. Kyse ei ilmeisesti ole siitä, etteivätkö päättävät tahot osaisi muodostaa selkeää mielipidettä siihen, mihin meidät tulisi sijoittaa, vaan että harjoittelupaikkoja on rajallinen määrä, ja uusien siirtymäkoulutusten alkamisajankohdissa on edelleen melkoisia epäselvyyksiä. Syyskuussa sen koulutuksen pitäisi kuitenkin näillä näkymin alkaa, mutta siihen on vielä pitkä aika, ja tiedän tässä vaiheessa edelleen aika vähän siitä, mitä ennen sitä tulee tapahtumaan. Torstai-illan sähköpostissa luvattiin ilmoittaa, jahka tarkempi aikataulu on tiedossa.

Siihen asti ei siis auta kuin kynsiä purren odottaa, mitä tuleman pitää. Jatkuvassa epävarmuustilassa eläminen on turhauttavaa, mutta eipä sille mitään juuri nyt voi. Onneksi sentään Aapro on läpi, ja työpaikan säilyminen on huomattavasti paremmassa turvassa kuin sen aikana.

Kuluneen viikon olen viettänyt Suomessa, ja paluulento takaisin tuulimyllyjen sekaan on vasta ensi viikon sunnuntaina, joten vielä on viikko aikaa vietettävänä kotimaassa. On se kumma, kuinka nopeasti sitä tähän tuttuun ympäristöön palattuaan meinaa unohtaa kokonaan asuvansa jossain ihan muualla.

- M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti