Goedendag!
Päivä on tiistai 9. helmikuuta 2016 ja istun
Finnairin Airbus A321-lentokoneessa (OH-LZL) matkalla Amsterdamiin.
Edessä on "työmatka" tuulimyllyjen, kanaalien ja
puukenkien maahan, jossa olen ennen tätä käynyt vain pari kertaa,
ja silloinkin vain lyhyesti lentoaseman läheisyydessä. Nyt olen
muuttamassa Hollantiin asumaan enemmän tai vähemmän pysyvästi ja
työskentelemään lennonjohtajana. Tähän blogiin kirjoitan
kokemuksistani.
Kuka minä oikein olen?
Tämän tekstin lukijoista uskoisin suurimman osan
tuntevan minut jo ennestään, mutta tässä kuitenkin tiivistelmä.
Nimeni on Miko Määttä, olen 26-vuotias, syntynyt Espoossa ja
asunut Suomessa lähes koko ikäni (mm. Espoo, Helsinki, Vantaa ja
Rovaniemi). Koulutukseltani olen IB-lukion ylioppilas ja
lennonjohtaja, joista jälkimmäinen liittyy hieman olennaisemmin
tähän reissuun.
Minä
No miten ihmeessä päädyin tänne?
Olen ollut pienestä asti toivoton ilmailuhörhö,
ja ikä ei ole tuota oikkua miksikään muuttanut. Kaikki lentokoneet
ja lentämiseen liittyvä on kiinnostanut minua aina, ja lapsuuteni
haaveammatti oli luonnollisesti lentäjä (mieluiten Finnairilla).
Tuota haaveammattia lähdin tosissani tavoittelemaan armeijan
jälkeen, jolloin hain Suomen Ilmailuopistoon vuonna 2010 alkavaan
lentäjäkoulutukseen. Pettymykseni oli kuitenkin suuri, kun
karsiuduin jo haun toisessa vaiheessa. Olin mokannut kirjalliset
psykologiset kokeet lähtemällä vastaamaan siten kuin oletin minun
haluttavan vastaavan, mikä osoittautui todella heikoksi
strategiaksi. Seuraava haku olisi vasta kaksi vuotta myöhemmin, mikä
tuntui tolkuttoman pitkältä ajalta odottaa, kärsimätön ihminen
kun olen.
Pian lentäjähaun kariutumisen jälkeen sain
kuitenkin kuulla toisesta hausta ilmailualan koulutukseen.
Valtionyhtiö Finavia haki oppilaita tammikuussa 2011 alkavalle
lennonjohtajakurssille. En silloin tiennyt juuri mitään
lennonjohtamisesta, muuta kuin että he ovat niitä, jotka istuvat
lennonjohtotornissa ja puhuvat lentäjille radiolla. Vaatimukset ja
hakuprosessi olivat kuitenkin miltei täysin samanlaiset kuin
lentäjäkoulutukseen, joten päätin lopulta hakea. Tarkoituksenani
oli alunperin vain kokeilla hakuprosessia uudestaan ja katsoa miten
pitkälle pääsisin tällä kertaa.
Paperikarsinnan jälkeisessä ensimmäisessä
valintakoetilaisuudessa sain kuulla hakijoita olleen vajaat 900,
joista kurssille otettaisiin vain kymmenen. Tässä vaiheessa toiveet
kurssille pääsystä olivat aika lailla nollissa, mutta kuinkas
ollakaan pääsin hakuvaiheista kerta toisensa jälkeen jatkoon. Myös
sama viimeksi mokaamani kirjallinen psykologinen testi tuli läpäistyä
tällä kertaa, kun päätin vastata kysymyksiin rehellisesti ja
liikaa miettimättä. Toiseksi viimeiseen vaiheeseen eli
haastatteluun päästyäni aloin jo aidosti toivoa pääseväni
haussa loppuun asti, vaikka siihen mennessä asenteeni oli ollut
lähinnä luokkaa “no kokeillaan ny miten menee”. Syksyllä 2010
postissa saapui odotettu kirje, jossa onniteltiin pääsystä
kurssille. Sitten aukesi skumppapullo.
Lennonjohtokurssi oli kaksivuotinen ja se sisälsi kaksi työharjoittelua, Oulussa ja Rovaniemellä. Koko kurssi oli todella hienoa aikaa, ja totesin hyvin pian lennonjohtamisen olevan se juttu, jota haluan tehdä elämässäni. Lentäjänuran tavoittelu jäi sen sileän tien. Valmistuin tammikuussa 2013, vieläpä kurssini ykkösenä (nörtti), mutta karu todellisuus odotti todistusten jaon jälkeen. Suomen ilmailu oli syvällä lamassa, ja ilmavoimat toteutti mittavaa säästöohjelmaa, johon sisältyi usean sotilaskentän lakkauttaminen, jonka seurauksena näillä kentillä töissä olleet lennonjohtajat menettivät työnsä ja joutuivat siirtymään muille Suomen kentille töihin. Muun muassa näistä syistä ja siten liikennemäärien hurjasta laskusta aiheutui lennonjohtajien työllistymiseen paha pullonkaula, ja etenkin hiljattain kurssilta valmistuneiden oli lähes mahdotonta päästä töihin Suomeen. Tämä tilanne on säilynyt nykypäivään asti, eikä parempaa suuntausta ole vielä ainakaan havaittavissa.
Kesällä 2014 kohdalleni osui kuitenkin poikkeuksellinen mahdollisuus, kun pääsin loppuharjoittelustani tutulle Rovaniemen lentoasemalle tekemään neljän kuukauden virkavapaan sijaisuutta. Pääsin tuolloin ensimmäistä kertaa tekemään lennonjohtajan töitä yksin omalla lupakirjallani, ja kokemus oli kerrassaan erinomainen. Se vahvisti entisestään ajatustani, että tämä on unelma-ammattini, huonosta työllistymistilanteesta huolimatta, enkä tahdo tehdä työkseni mitään muuta yhtä paljon.
Rovaniemen
kesätuurauksen jälkeen tein Vantaalla kahta työtä ja jatkoin
lennonjohtajan töiden tavoittelua. Hain kaikkia mahdollisia avoimia
paikkoja niin Suomessa kuin ulkomailla, ja lähetin kyselyjä
maailmalle, vaikka hakuja ei ollutkaan käynnissä. Tulokset olivat laihoja.
Viime vuonna näkyi
kuitenkin yllättävä valo tunnelin päässä, kun kaksi omaani
seuraavalta lennonjohtokurssilta valmistunutta kaveriani pääsivät
hieman yllättäen alan töihin Hollantiin, vaikka heillä(kään) ei
ollut työkokemusta juuri ollenkaan. Heidän kokemuksiaan kuultuani
päätin lopulta itsekin laittaa hakemusta vetämään. Hakuprosessi
oli melko lyhyt, ja vain muutama päivä sen jälkeen, kun olin
käynyt Amsterdamissa haastattelussa joulukuun alussa, sain kuulla
puhelimitse päässeeni töihin. Aloitus olisi jo helmikuun
puolessavälissä.
Lennonjohtokurssille
päästyäni en milloinkaan kuvitellut aloittavani työuraani missään
muualla kuin Suomessa, mutta näin ne tilanteet muuttuvat. Kuulin
hyvät uutiset lähes tasan kaksi kuukautta sitten, jonka jälkeen on
ollut melkoinen rumba päällä. On ollut muuttoa, kaikenlaisten
asioiden järjestelyä, asunnon etsimistä, yms. ja samalla olen
edelleen tehnyt kahta työtä, harrastanut salibandya, opetellut
hollannin kieltä ja ylläpitänyt parisuhdetta. Rumba on pikku
hiljaa laantunut, mutta vielä on paljon asioita hoidettavana
Hollannissa ennen aloituspäivääni, joka on tuleva maanantai 15.
helmikuuta. Ja siitä kaikki vasta todellisuudessa alkaa!
Tässä siis taustoja ja pohjustusta tulevaan. Nyt on edessä uuden elämän aloittamisen haasteet. Niistä lisää kertomusta myöhemmin.
Tervetuloa siis mukaan! Mahdollisia kysymyksiä ja kommentteja voi laittaa joko facebookissa tai sähköpostilla miko.maatta@gmail.com
Tervetuloa siis mukaan! Mahdollisia kysymyksiä ja kommentteja voi laittaa joko facebookissa tai sähköpostilla miko.maatta@gmail.com
Tot ziens!
- M
Hyvä Miko, jeee...! Odotellaan tarinan kehittymistä.
VastaaPoista