tiistai 9. helmikuuta 2016

Intro

Goedendag!

Päivä on tiistai 9. helmikuuta 2016 ja istun Finnairin Airbus A321-lentokoneessa (OH-LZL) matkalla Amsterdamiin. Edessä on "työmatka" tuulimyllyjen, kanaalien ja puukenkien maahan, jossa olen ennen tätä käynyt vain pari kertaa, ja silloinkin vain lyhyesti lentoaseman läheisyydessä. Nyt olen muuttamassa Hollantiin asumaan enemmän tai vähemmän pysyvästi ja työskentelemään lennonjohtajana. Tähän blogiin kirjoitan kokemuksistani.

Kuka minä oikein olen?
Tämän tekstin lukijoista uskoisin suurimman osan tuntevan minut jo ennestään, mutta tässä kuitenkin tiivistelmä. Nimeni on Miko Määttä, olen 26-vuotias, syntynyt Espoossa ja asunut Suomessa lähes koko ikäni (mm. Espoo, Helsinki, Vantaa ja Rovaniemi). Koulutukseltani olen IB-lukion ylioppilas ja lennonjohtaja, joista jälkimmäinen liittyy hieman olennaisemmin tähän reissuun.

 Minä
 
No miten ihmeessä päädyin tänne?
Olen ollut pienestä asti toivoton ilmailuhörhö, ja ikä ei ole tuota oikkua miksikään muuttanut. Kaikki lentokoneet ja lentämiseen liittyvä on kiinnostanut minua aina, ja lapsuuteni haaveammatti oli luonnollisesti lentäjä (mieluiten Finnairilla). Tuota haaveammattia lähdin tosissani tavoittelemaan armeijan jälkeen, jolloin hain Suomen Ilmailuopistoon vuonna 2010 alkavaan lentäjäkoulutukseen. Pettymykseni oli kuitenkin suuri, kun karsiuduin jo haun toisessa vaiheessa. Olin mokannut kirjalliset psykologiset kokeet lähtemällä vastaamaan siten kuin oletin minun haluttavan vastaavan, mikä osoittautui todella heikoksi strategiaksi. Seuraava haku olisi vasta kaksi vuotta myöhemmin, mikä tuntui tolkuttoman pitkältä ajalta odottaa, kärsimätön ihminen kun olen.

Pian lentäjähaun kariutumisen jälkeen sain kuitenkin kuulla toisesta hausta ilmailualan koulutukseen. Valtionyhtiö Finavia haki oppilaita tammikuussa 2011 alkavalle lennonjohtajakurssille. En silloin tiennyt juuri mitään lennonjohtamisesta, muuta kuin että he ovat niitä, jotka istuvat lennonjohtotornissa ja puhuvat lentäjille radiolla. Vaatimukset ja hakuprosessi olivat kuitenkin miltei täysin samanlaiset kuin lentäjäkoulutukseen, joten päätin lopulta hakea. Tarkoituksenani oli alunperin vain kokeilla hakuprosessia uudestaan ja katsoa miten pitkälle pääsisin tällä kertaa.
 
Paperikarsinnan jälkeisessä ensimmäisessä valintakoetilaisuudessa sain kuulla hakijoita olleen vajaat 900, joista kurssille otettaisiin vain kymmenen. Tässä vaiheessa toiveet kurssille pääsystä olivat aika lailla nollissa, mutta kuinkas ollakaan pääsin hakuvaiheista kerta toisensa jälkeen jatkoon. Myös sama viimeksi mokaamani kirjallinen psykologinen testi tuli läpäistyä tällä kertaa, kun päätin vastata kysymyksiin rehellisesti ja liikaa miettimättä. Toiseksi viimeiseen vaiheeseen eli haastatteluun päästyäni aloin jo aidosti toivoa pääseväni haussa loppuun asti, vaikka siihen mennessä asenteeni oli ollut lähinnä luokkaa “no kokeillaan ny miten menee”. Syksyllä 2010 postissa saapui odotettu kirje, jossa onniteltiin pääsystä kurssille. Sitten aukesi skumppapullo.


Lennonjohtokurssi oli kaksivuotinen ja se sisälsi kaksi työharjoittelua, Oulussa ja Rovaniemellä. Koko kurssi oli todella hienoa aikaa, ja totesin hyvin pian lennonjohtamisen olevan se juttu, jota haluan tehdä elämässäni. Lentäjänuran tavoittelu jäi sen sileän tien. Valmistuin tammikuussa 2013, vieläpä kurssini ykkösenä (nörtti), mutta karu todellisuus odotti todistusten jaon jälkeen. Suomen ilmailu oli syvällä lamassa, ja ilmavoimat toteutti mittavaa säästöohjelmaa, johon sisältyi usean sotilaskentän lakkauttaminen, jonka seurauksena näillä kentillä töissä olleet lennonjohtajat menettivät työnsä ja joutuivat siirtymään muille Suomen kentille töihin. Muun muassa näistä syistä ja siten liikennemäärien hurjasta laskusta aiheutui lennonjohtajien työllistymiseen paha pullonkaula, ja etenkin hiljattain kurssilta valmistuneiden oli lähes mahdotonta päästä töihin Suomeen. Tämä tilanne on säilynyt nykypäivään asti, eikä parempaa suuntausta ole vielä ainakaan havaittavissa.
 
Kesällä 2014 kohdalleni osui kuitenkin poikkeuksellinen mahdollisuus, kun pääsin loppuharjoittelustani tutulle Rovaniemen lentoasemalle tekemään neljän kuukauden virkavapaan sijaisuutta. Pääsin tuolloin ensimmäistä kertaa tekemään lennonjohtajan töitä yksin omalla lupakirjallani, ja kokemus oli kerrassaan erinomainen. Se vahvisti entisestään ajatustani, että tämä on unelma-ammattini, huonosta työllistymistilanteesta huolimatta, enkä tahdo tehdä työkseni mitään muuta yhtä paljon.

Rovaniemen kesätuurauksen jälkeen tein Vantaalla kahta työtä ja jatkoin lennonjohtajan töiden tavoittelua. Hain kaikkia mahdollisia avoimia paikkoja niin Suomessa kuin ulkomailla, ja lähetin kyselyjä maailmalle, vaikka hakuja ei ollutkaan käynnissä. Tulokset olivat laihoja.
 
Viime vuonna näkyi kuitenkin yllättävä valo tunnelin päässä, kun kaksi omaani seuraavalta lennonjohtokurssilta valmistunutta kaveriani pääsivät hieman yllättäen alan töihin Hollantiin, vaikka heillä(kään) ei ollut työkokemusta juuri ollenkaan. Heidän kokemuksiaan kuultuani päätin lopulta itsekin laittaa hakemusta vetämään. Hakuprosessi oli melko lyhyt, ja vain muutama päivä sen jälkeen, kun olin käynyt Amsterdamissa haastattelussa joulukuun alussa, sain kuulla puhelimitse päässeeni töihin. Aloitus olisi jo helmikuun puolessavälissä.

Lennonjohtokurssille päästyäni en milloinkaan kuvitellut aloittavani työuraani missään muualla kuin Suomessa, mutta näin ne tilanteet muuttuvat. Kuulin hyvät uutiset lähes tasan kaksi kuukautta sitten, jonka jälkeen on ollut melkoinen rumba päällä. On ollut muuttoa, kaikenlaisten asioiden järjestelyä, asunnon etsimistä, yms. ja samalla olen edelleen tehnyt kahta työtä, harrastanut salibandya, opetellut hollannin kieltä ja ylläpitänyt parisuhdetta. Rumba on pikku hiljaa laantunut, mutta vielä on paljon asioita hoidettavana Hollannissa ennen aloituspäivääni, joka on tuleva maanantai 15. helmikuuta. Ja siitä kaikki vasta todellisuudessa alkaa!

Tässä siis taustoja ja pohjustusta tulevaan. Nyt on edessä uuden elämän aloittamisen haasteet. Niistä lisää kertomusta myöhemmin.

Tervetuloa siis mukaan! Mahdollisia kysymyksiä ja kommentteja voi laittaa joko facebookissa tai sähköpostilla miko.maatta@gmail.com

Tot ziens!

- M

1 kommentti: