Kotikaupunkini Lissen sijainnin vuoksi kuljen lähestulkoon kaikkialle autolla, joten tien päällä tulee vietettyä täällä paljon aikaa. Ajoin myös Suomessa paljon (jopa työkseni kolme vuotta), joten vertailupintaa näiden kahden maan välillä on reilusti. Liikenteeseen liittyviä eroja on itse asiassa niin paljon, että ne ansaitsevat ihan oman teemajulkaisunsa:
Liikennekulttuuri
Jos koet, että Suomessa liikennekäyttäytyminen on hurjaa, et ole nähnyt vielä mitään. Hollannissa etenkin moottoriteillä saa tosissaan olla tarkkana, sillä liikennettä on paljon ja käyttäytyminen usein aivan mitä sattuu. Kaahaaminen, huolimattomat kaistanvaihdot, puskurissa kiinni ajaminen, yms. ovat niin yleisiä käytäntöjä, että ne ilmeisesti opetetaan jo autokoulussa. Missään muualla en nimittäin ole nähnyt autokouluautojen ajavan niin kovaa kuin täällä!
Moottoritiet ovat Hollannissa hyvässä kunnossa ja kaistoja on paljon, mutta tästä huolimatta hollantilaiseen tiekulttuuriin kuuluu aina koukata suoraan eteesi, jos vain siihen on mahdollisuus. Turvaväli on standardi noin 48cm. Suomessa pyhät ja ankarat stopmerkit ovat täällä vain viitteellisiä, ja kirjoittamaton sääntö on, että sen takaa saa koukata eteen, jos on tarpeeksi kiire esimerkiksi kauppaan tai kotiin kukkia kastelemaan. Sininen rekisterikilpi on varattu takseille ja tarkoittaa myös automaattista poikkeuslupaa kaikista liikennesäännöistä.
Onnettomuudet ovat tästä kaikesta huolimatta onneksi yllättävän harvinaisia ottaen huomioon millaista käyttäytyminen teillä on. Suomessa auton ajaminen on ymmärrettävästi varovaisempaa liukkaiden talvikelien vuoksi, joita täällä ei juuri koskaan ole, joten kovaa ajamiseen ei täällä tunnu sisältyvän niin suurta riskiä. Vaikka Hollannin liikenne ei todellakaan ole maailman mittakaavassa kovinkaan hektistä (verrattuna esimerkiksi naapurimaa Saksan hullunmyllyyn), on Suomen liikennekulttuuri siihen verrattuna taivaallisen rauhallista ja sivistynyttä.
Teiden kunto
Tässä Hollantilaiset voittavat mennen tullen. Etenkin moottoritiet ovat täällä silkinpehmeitä, ja niillä ajaminen on kuin ajaisi vanulappujen päällä. Suomen tiet sen sijaan ovat huomattavasti karheampia ja monttuisia. Toisaalta tähän on ymmärrettävä syy, sillä Hollannissa eivät talviset routavauriot ja nastarenkaat kuluta tiepintoja puolet vuodesta kuten pohjolassa. Autoilun kannalta hyvä niin.
Liikennemäärät
Taas kerran verrattuna moniin muihin maihin eivät Hollannin liikennemäärät ole mitään päätä huimaavia, mutta Suomeen verrattuna tiet ovat täällä tukossa kuin nuhainen nokka. Vaikka tiet ovat hyvässä kunnossa, on tieverkko yllättävän väljä ja tiet valtaväyliä lukuun ottamatta kapeita. Näin ollen ne myös täyttyvät nopeasti, ja varsinkin ruuhkatunteina saa nauttia sanotaanko varsin turvallisista ajonopeuksista.
Toisaalta ruuhkiin ollaan täällä jo niin totuttu, että niistä osataan informoida hyvin. Vuorokaudenajasta riippumatta miltei jokaisella radiokanavalla tulee säännöllisiä maanlaajuisia liikennetiedotteita siitä, missä ruuhkia on, minkä takia ja kauanko viivästystä on odotettavissa. Myös paikallisen tielaitoksen tiheään päivittyviltä nettisivuilta voi tarkistaa esimerkiksi oman työmatkansa reitin nopeasti, ja siten laskea kannattaako liikkeelle lähteä normaalia aiemmin. Toimivasta tiedotuksesta siis pisteet.
Kanaalisillat
Onnettomuudet ja massiivinen työmatkaliikenne ovat molemmat ymmärrettäviä syitä ruuhkien muodostumiselle, mutta Hollannin raivostuttava erikoisuus ovat kanaalien nostosillat. Kanaaleja on luonnollisesti paljon muuallakin kuin Amsterdamin ikonisessa keskustassa, ja risteyksiä autoteiden kanssa on siksi monen monta. Miltei jokaisessa risteyksessä on nostosilta, jotta veneet ja pienet laivat pääsevät niitä pitkin kulkemaan, ja tällöin autot tietenkin odottavat. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, ja onhan vastaavia siltoja muutama Suomessakin, mutta täällä sillat seisovat auki ihan...koko...ajan. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Olen ainakin kymmenen kertaa todistanut tilannetta, jossa kanaalisillan nosto aiheuttaa yli kilometrin autojonon sillan kummallekin puolelle jumittaen samalla liikenteen monessa edeltävässäkin risteyksessä. Ihan hiljattain todistin, kuinka molempiin suuntiin nelikaistainen tie oli poikki yli viisi minuuttia (mikä ei kuulosta paljolta, mutta tässä tilanteessa on), kun silta nostettiin yhdelle ainoalle viikonloppua juhlistavalle kanaalikruisailijalle. Sen ymmärtäisi, jos kyseessä olisi suuri rahtialus, joita näkee kyllä silloin tällöin, mutta että yksi viihdykepurjevene! Toivottavasti näitä sankareita edes laskutetaan tuntuvasti.
(Tämän kaiken sanottuani katsotaanpa, jos itse joskus omistan veneen täällä, niin kirjoitan vihaisen tekstin kuinka kanaalisillat ovat liian ahtaita veneelleni, nousevat liian hitaasti yms....)
Risteysalueet ja liikennevalot
Kanaalien ja teiden risteykset ovat Hollannissa siis varsinainen riesa, mutta ihan tavallisten tieristeysten suunnittelussa ovat hollantilaiset selkeästi käyttäneet aivojaan. Keskisuurien maanteiden liikennevaloristeyksissä on täällä hyvin usein lyhyt ylimääräinen "ohituskaista" sekä risteystä ennen että sen jälkeen. Vastaavaa en ole Suomessa nähnyt.
Ensiksi ihmettelin järjestelyn järkeä, mutta käytännössä se on yllättävän toimiva. Nimittäin lyhyen kaistan ansiosta useampi auto pystyy punaisten valojen aikaan ryhmittymään vierekkäin, ja vihreiden vaihtuessa ne voivat kiihdyttää samaan aikaan. Kiihdytyksen aikana muodostuu autojen väleille usean auton mittaisia aukkoja, jotka lyhyeltä ylimääräiskaistalta tulijat risteyksen jälkeen täyttävät. Näin ollen yksillä valoilla risteyksen läpi pääsee kerralla huomattavasti enemmän autoja. Tehokasta! Aikaa, hermoja ja luontoa säästyy, mistä jääkarhut ovat takuulla mielissään. Tästä Suomessa voitaisiin ottaa mallia.
Toisaalta Hollannissa voitaisiin taas ottaa Suomesta ja muusta sivistyneestä maailmasta mallia liikennevalojen sijoittelussa. Suomessa lähes jokaisessa valoristeyksessä on vähintään yksi liikennevalotolppa risteyksen toisella puolella, jolloin valon vaihtumisen näkee helposti. Täällä jostain ihmeen syystä vastaavaa tolppaa ei ole, ja risteyksessä ensimmäisenä seistessä täytyy oman valon vaihtumista usein kuikuilla yläpuolelta ratin yli kurottuen. Kuka pässi tämänkin on keksinyt?
Tietyöt
Tietöitä löytyy maasta kuin maasta, ja ne ovat kaikkialla välttämätön riesa. Hollannissa tietyöt etenkin moottoriteillä aiheuttavat kuitenkin yllättävän vähän haittaa liikenteelle hyvien kaistaopastusten ja järkevien nopeusrajoitusten vuoksi. Toisin kuin Suomessa, jossa koko moottoriteille asetetaan heti 30km/h rajoitus, kun yksi työmies kitkee tien reunassa rikkaruohoja.
Sen sijaan tietyöt pienemmillä teillä ovat täällä huomattavasti veemäisempiä, sillä ne tarkoittavat lähes poikkeuksetta koko tien sulkemista liikenteeltä työn ajaksi. Kaiken kukkuraksi tien sulkemisesta ei juurikaan varoiteta etukäteen, vaan autoilija toteaa sen vasta, kun näkee sulkukyltit nenänsä edessä. Kiertotietä saakin sitten etsiä itse, ja usein matka-aika lisääntyy melkoisesti. Road rage syttyy tunnetusti paljon vähemmästäkin!
Pyöräilijät
Pyöräilijät, nuo Hollannin teiden ritarit. Fillarointi on yhtä paljon tätä maata kuin ruisleipä Suomea, ja pyörille onkin siksi erinomaiset puitteet. Pyöräteitä on niin suurkaupungeissa kuin pikkukylissä paljon ja niitä pidetään ahkeran käytön vuoksi hyvässä kunnossa.
Autoilijoille pyöräilijät ovat kuitenkin kiltisti sanoen haaste. Kuten aiemminkin olen maininnut, täällä pyöräilijät eivät väistä mitään eivätkä ketään, ja jos törmäät pyöräilijään autolla, kävellen, veneellä tai lentokoneella, on se tilanteesta riippumatta sinun syysi. Pyöräilijät eivät iästä riippumatta käytä koskaan kypärää, sillä erään paikallisen sanoin "se tarkoittaa että et osaa ajaa". Vedenpitävä logiikka selkeästi.
Suomessa ilman kypärää ajamista katsotaan paheksuvasti, ja autoilijat voivat sentään hieman olettaa, että fillaroijat myös käyttävät liikkuessaan sitä elintä, jota kypärät suojaavat. Täällä sitä on turha olettaa.
Laske kuvasta kypärät.
Kaiken kaikkiaan ei liene vaikea päätellä, että Suomi vie tämän kierroksen mennen tullen. Ajaminen Suomessa on helpompaa, miellyttävämpää ja sujuvampaa kuin Hollannissa. Paitsi talvella. Silloin siitä ei tule mitään.
Tässä kaikki tältä erää, katsotaan miten käy kolmannella vertailukierroksella sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Ensi kerralla palataan jälleen ilmailuasioihin!
- M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti