Tukala viikko

Olen viime kuukausina useasti koputellut puuta, kun en ole koko vuonna ollut vielä kertaakaan flunssassa. Hyvä niin, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja lopulta sekin sitten iski. Tämän viikon ajan olenkin sitten nauttinut pitkästä aikaa kuumeesta, kurkkukivusta sekä räkäisestä ja kipeästä päästä. Jouduin ottamaan ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana sairaslomaa maanantaina ja tiistaina, kun kuume oli pahimmillaan. 

 

Flunssa harvoin iskee hyvään aikaan, mutta keskelle huipputärkeää yksikkökoulutuksen teoriajaksoa en sairastumista olisi todellakaan halunnut. Olisi nyt mielummin osunut vaikka keskelle tutka- tai aluekurssia, ne kun olivat tähän verrattuna tärkeydeltään pelkkää höpöhöpöpuuhastelua. Noh, ei voi mitään, ei auttanut kuin lyödä kourallinen buranaa naamariin ja tajunnan rajamailla päntätä oppikirjoja saikkupäivinäkin, jotten poissaolojen vuoksi ihan putoaisi kärryiltä. Keskiviikko oli onneksi muutenkin vapaapäivä, ja torstaina olin jo takaisin oppitunnilla ihastuttamassa kurssitovereitani jatkuvalla niistämiselläni.

Tällä viikolla oppiaiheina ovat olleet mm. Schipholin rullaus- ja kiitoteiden valaistusjärjestelmät, toimintamenetelmät ajoneuvojen kanssa, vakiolähtöreitit, tornin eri työpisteiden vastuualueet ja tehtävät, eri laitejärjestelmien toiminnot sekä poikkeustilanteet, kuten lento-onnettomuusvaarat ja lento-onnettomuudet, ja niihin liittyvät toimintamenetelmät. Lisäksi olemme opiskelleet kentän lähialueen topografiaa, sillä tornista on osattava tunnistaa kaikki lähistön kylät ja kaupungit, kanaalit ja joet, korkeat rakennukset, moottoritiet, maamerkit, yms. Näitä opetellessa on suuri etu käydä oppitunteja itse tornissa, sillä powerpoint-esityksen ja kartan tuijottamisen lisäksi voimme paikantaa tärkeitä maamerkkejä yksinkertaisesti ikkunasta ulos katsomalla. Samalla saamme jo teoriavaiheessa totuteltua tornista avautuvaan näkymään, jolloin asematasojen, koneiden pysäköintipaikkojen, rullausteiden ja risteysten paikantaminen alkaa harjaantua selkärankaan jo ennen ensimmäistä harjoitteluvuoroa.

Kartalta tunnistettavat paikat, vesistöt ja tiet. Luonnollisesti osattava kokeessa.

 

Schipholin kenttä on valtavan laaja, ja ominaisuuksia ja yksityiskohtia on paljon. Yksi tehtävistämme tämän kurssin aikana on kaikessa yksinkertaisuudessaan opetella koko kenttä ulkoa. Tulevana perjantaina on koe, jossa yhden tunnin aikana on osattava piirtää ja nimetä ulkomuistista kaikki kentän kiitotiet, rullaustiet, risteykset, asematasot, terminaalirakennukset, lentokonehallit, sekä risteyksien pysäytysvalorivistöt eli stop-barit. Alla ensimmäinen yritykseni alkuviikolta. Onneksi Hollannin lentoturvallisuus ei ole meikäläisen piirustustaidoista kiinni.

Ihan jokainen yksityiskohta ei mennyt oikein....

 

Teoriatuntien lisäksi vierailimme loppuviikosta terminaalirakennuksesta löytyvässä hälytyskeskuksessa, josta kaikki pelastustyöt koko kenttäalueella koordinoidaan, sekä kaukana pääkiitotien vieressä seisovassa “länsitornissa” eli TWR-Westissä. TWR-W on rakennettu vanhan tutka-antennipylvään päälle valvomaan kauimmaista kiitotietä 18R/36L, joka on päätornista (TWR-Center) yli 4,5 km päässä, eli toisin sanoen liikennemääriin nähden liian kaukana turvallisesti valvottavaksi. Toinen syy on myös se, että päätornissa ei yksinkertaisesti ole tilaa mahduttaa kauimman kiitotien lennonjohtajia työskentelemään, sillä ruuhka-aikoihin kaikki TWR-C:n yhdeksän työpistettä ovat käytössä. Länsitorni on miehitetty normaalisti päivittäin 06:30-22:30, ja siellä työskentelee kaksi lennonjohtajaa: Ground-West, joka vastaa rullaustiestä V(ictor) ja Tower-West, joka vastaa kiitotiestä 18R/36L. Yöaikaan tätäkin kiitotietä valvotaan länsitorniin sijoitetuilla kameroilla päätornista, mutta tuolloin liikennettäkin on huomattavasti vähemmän. 

 Tower West

 

 Tornien sijainnit kartalla.

 

 Torni parkkipaikalta.

 Parkkipaikka tornista.

 

 Kaukana 4 km päässä häämöttävät päätorni ja terminaalirakennukset.

 

 Vasemmalla Ground West ja oikealla Tower West.

 

 Tornin ehkä tärkeimmät työkalut.

TWR-West jakaa jokseenkin työntekijöiden mielipiteitä. Joidenkin mielestä vuorot siellä ovat miellyttäviä rentoutumispäiviä poissa päätornin ja APP:n hektisyydestä, kun taas jotkut meinaavat kuolla siellä tylsyyteen. On totta, että länsitornin toimenkuva on muihin työpisteisiin suhteutettuna todella yksitoikkoista, mutta toisaalta on mukava huomata, että edes jossakin tässä Sipulin hullunmyllyssä saa joskus rentoutua ja ihailla maisemia ja laajaa lentokonekattausta! 

 SAS Airbus A320 Kööpenhaminaan.

 

 KLM Boeing 747-400 lähdössä jonnekin kauas. Takana KLM Boeing 737-800 Skyteam-väreissä.

Ensi viikolla on tämän koulutusjakson viimeinen teoriaviikko, jolloin tutustumme mm. evakuointitoimenpiteisiin, varatornin avaamiseen, huonon näkyvyyden toimintamenetelmiin, talvioperointiin ja kenttää ympäröivään ilmatilaan. Lisäksi ohjelmassa on välikokeet tornin tietojärjestelmän käytöstä sekä vakiolähtöreiteistä, ja kirsikkana kakun päällä kenttäalueen piirtäminen. Ensi viikon jälkeen siirrymme tornin kokoushuoneesta takaisin kentän itälaidalle LVNL:n päärakennukseen, jossa vietämme reilut kolme viikkoa tornisimulaattorissa opetellen soveltamaan teoriaa käytäntöön. Simujakson ja kirjallisen loppukokeen jälkeen alkaa sitten ensimmäinen työharjoittelujakso tornissa, jolloin harjoittelemme oikeassa elämässä työskentelyä neljässä eri työpisteessä. Niistä lisää myöhemmin. Sain jo ensimmäisen harjoitteluvuorolistan marraskuulle, ja näillä näkymin ensimmäinen kerta, jolloin meikäläinen puhuu lentäjille Schipholin tornissa on 11. marraskuuta.

Sitä ennen on kuitenkin vielä puristettava teoriajakso ja simut kunnialla läpi, ja siinä riittää vielä tekemistä. Tähän mennessä on jokaisen työpäivän jälkeen kulunut kotona vielä 3-5 tuntia manuaalien lukemiseen ja läksyjen tekoon, ja valitettavasti tahti todennäköisesti kiristyy vielä loppua kohden. Nyt ollaan kuitenkin tultu jo niin pitkälle, että pari teoriakirjaa ja räkätauti eivät meikäläistä päihitä. Läpi mennään ja sillä Schiph...eiku sipuli!

Tot ziens!

- M