Evakuointiharjoituksia, paloautoja ja kiitoteillä ajelua

TP-jakson viimeinen teoriaviikko oli kokonaisuudessaan tähän mennessä mielenkiintoisin viikko, jonka olen tämän talon leivissä viettänyt! Vaikkakin kyse oli edelleen teoriaopintoviikosta, oli jokaiselle päivälle ohjelmassa myös vierailuja milloin minnekin, jolloin luokassa istumisen vastapainoksi näimme, teimme ja koimme paljon asioita käytännössä. Vierailimme mm. Schipholin vanhassa tornissa, joka toimii nykyään väistötilana, kentän paloasemalla ja kunnossapidon tiloissa, ja loppuhuipennuksena kävimme autolla kiertämässä koko kenttäalueen läpi rullausteitä ja kiitoteitä myöten. Olettaisin, ettei ole ihan jokapäiväistä hupia päästä seisomaan ja ottamaan valokuvia Euroopan vilkkaimman lentoaseman kiitotiellä, jolta on hetkeä aiemmin lähtenyt jumbojetti lentoon!

Maanantain teoriat painottuivat erilaisiin hätätilannetoimenpiteisiin. Ohjelmassa oli mm. ensiapukoulutusta ja tornin evakuoinnin harjoittelua. Mikäli torni on tulessa, eikä muita uloskäyntejä voi käyttää, tulee poistua ulkokautta heppoisen näköisissä valjaissa roikkumalla, mitä emme onneksi tällä kertaa kokeilleet. Sen sijaan juoksimme harjoitusmielessä kaasunaamarit päässä satametrisen tornin portaat alas, mikä olisi terveenäkin jo melkoinen suoritus, saati sitten flunssatoipilaana. Toivottavasti ei koskaan tarvitse juosta kyseisiä portaita ylös!

Seuraavaksi vierailimme niin sanotussa Emergency Towerissa, joka on Schipholin vanha päätorni vuosilta 1967-1991. "Hätätorni" on nykyään päätornin väistötila, ja sieltä löytyy kaikki tarvittavat laitteet ja järjestelmät lentoliikenteen johtamisen jatkamiseen, tosin tietyin rajoituksin. Vanhassa tornissa on esimerkiksi vähemmän työpisteitä, ja matalamman korkeuden vuoksi näkyvyys tornista on huomattavasti huonompi. Esimerkiksi kiitotie 18C/36C jää lähes kokonaan korkeimpien hotelli- ja toimistorakennusten taakse, joten hätätornin ollessa käytössä ei kyseistä kiitotietä käytetä lainkaan.

 Hätätorni isoveljensä rinnalla.

 

 Näkymä puolet matalammasta tornista on huomattavasti rajallisempi.

 

 Aina yhtä kiusallinen ensiapukoulutus. Yritin selittää kouluttajille, ettei kyseinen kaveri ole enää pelastettavissa, kun jalatkin ovat jo irti, mutta ei mennyt läpi, ja tekohengitystä oli silti annettava.

 

TWR-E:n jälkeen vierailimme yhdellä kentän kolmesta paloasemasta, jossa saimme noin tunnin pituisen esittelyn palokunnan toiminnasta. Kenttäalue on todella laaja, ja kansainvälisten säädösten mukaan palokunnan on ehdittävä hälytyksen jälkeen mihin tahansa paikkaan koko kenttäalueella alle kolmessa minuutissa, mikä on kova vaatimus. Tästä syystä paloasemia on kolme, ja ne ovat sijoitettu eri puolille kenttää. Kullakin pelastusyksiköllä on oma vastuualueensa, ja tukikohdat ovat luonnollisesti miehitetty kellon ympäri. Kalusto asemilla on järeää, ja sitä on paljon, kuten sopii odottaa. Pääsimme ihmettelemään vesitykkien testausta lähietäisyydeltä ja potkimaan ajoneuvojen valtavia renkaita, mutta ratin taakse koeajolle eivät päästäneet. Höh. Ihme niuhotusta tuommoinen...

 Paloasema Slotenin sammutuskalustoa.

 

Vesitykit testauksessa.

Lisää kaluston ihmettelyä oli ohjelmassa seuraavana päivänä, kun kävimme tutustumassa kunnossapidon lumentorjuntaosastoon. Lunta on Hollannissa harvoin haitaksi asti, ainakaan Suomeen verrattuna, mutta silloin tällöin täällä etelän lämmössäkin sitä pyryttää niin paljon, että lentoliikenne ei meinaa kulkea. Tätä varten kentällä on niin ikään järeä kalusto puhdistamaan rullaus- ja kiitoteitä lumesta ja jäästä. Vaikka suomalaisia ei talvikunnossapidossa päihitä maailmalla kukaan, ovat hollantilaiset näkemäni ja kuulemani perusteella Euroopan standardeihin nähden hyviä talvikunnossapito-osaajia, etenkin ottaen huomioon sen, että Schipholille lentävistä piloteista monet eivät juuri koskaan edes näe lunta ja vaativat siksi puhtaat kiitotiet vaikka kuinka pyryttäisi. Finnair saakin paikallisilta lennonjohtajilta poikkeuksetta kehuja talvioperoinnistaan, he kun lähtevät ja laskeutuvat aina kelillä kuin kelillä ilman ongelmia ja valituksia!

 Lumenpoistokalustoa.

 

 Kysyttävää?

 

 Lumenpoistoharjakone.

Kunnossapidon koulutustilan hiekkapöytä, jossa lumenpoiston ajokuvioita voi suunnitella ja harjoitella.

 

Viikon ehdoton kohokohta oli perjantain perusteellinen kenttäalueen kiertoajelu, josta meikäläinen oli luonnollisesti aivan täpinöissäni. Aamulla oli ensin ohjelmassa kenttäalueen piirustuskoe, joka meni onneksi läpi, ja lounaan jälkeen siirryimme autolla kentälle lentoliikenteen sekaan ajamaan samoja juuri piirtämiämme rullausteitä ja asematasoja pitkin. Ideana oli tutustuttaa meidät siihen, miltä kentällä liikkuminen näyttää ruohonjuuritasolta katsottuna verrattuna torniin, josta näkee estotta miltei kaikkialle. Kiersimme vajaan kolmen tunnin aikana koko kenttäalueen läpi jokaista asematasoa, rullaustietä ja kiitotietä myöten, samalla hämmästellen ja väistellen vilkasta lentoliikennettä.

 KLM Boeing 747-400 juuri laskeutunut kiitotielle 06.

 

 Rahtiasemataso Sierran konekattausta.

 

Qatar Airways Cargo Boeing 777-FDZ

Ihan tuosta vaan ei lentoliikenteen sekaan pääse ajelemaan, sillä ennen kenttäalueelle pääsyä sekä meidät että ajoneuvomme turvatarkastettiin perusteellisesti. Lisäksi käytettävän ajoneuvon pitää täyttää tietyt vaatimukset ja kuljettajan on oltava kelpuutettu ajamaan itsenäisesti liikennealueella, mihin on luonnollisesti perusteellinen koulutus. Koulutetun kuljettajan lisäksi autossa pitää olla vähintään kaksi VHF-radioa, toinen tornin kanssa kommunikointiin ajoneuvojaksolla ja toinen ilmaliikennejaksojen kuunteluun. Autossa tulee myös olla samanlainen transponderi kuin lentokoneissa, jotta lennonjohtajat pystyvät tornin maalikennetutkan avulla valvomaan auton liikkumista liikennealueella. Taajuuskuorman vähentämiseksi saavat nämä vaatimukset täyttävät ajoneuvot kuitenkin kulkea rullausteillä ja asematasoilla ilman erillistä lupaa lennonjohdolta, kunhan tietenkin väistävät mennessään lentokoneita. Ainoastaan kiitoteitä pitkin ajamiseen tai niiden ylittämiseen tarvitaan joka kerta erikseen lupa tornilta, ja se pyydetään radiolla tarkasti standardifraseologiaa käyttäen.

 Terminaalinäkymää kiitotien 06/24 eteläpuolelta.

 

 Kiitotien 18L kynnyksen ylitys.

 

Bisnesasemataso

 

 KLM Airbus A330-300

Delta Airbus A330-300

Kiertoajelun aikana näimme kaikenlaisia lentolaitteita aivan lähietäisyydeltä, joista merkittävin oli Emiratesin Airbus A380 "möhköfantti". Saimme myös sattumalta todistaa palokunnan aitoa hälytystä, kun eräällä portilta lähtevällä koneella ilmeni polttoainevuoto moottoreita käynnistäessä. Ajoimme rullausteiden lisäksi myös pari kertaa kiitoteillä, ja jopa pysähdyimme keskelle kiitotietä 09/27 ottamaan ryhmävalokuvan (pyydettyämme tietenkin ensin luvan tornilta). Ihan joka päivä ei tällaista tule koettua!

 Emiratesin kaksikerroksinen Airbus A380

 

 Valitettavasti älysin kaivaa kameran esiin vasta, kun kone oli jo portilla.

 

 Lentopelastusryhmä Rijk palaamassa keikalta.

 

 TP-kurssin hollantilaiset Gera ja Lars sekä joku urpo suomalainen.

Kiertoajelun jälkeen oli edessä ensimmäinen viikonloppu pitkään aikaan ilman mitään kotiläksyjä tai teorian pänttäämistä, mikä tuli kyllä tarpeeseen. Oppikirjoja ei kuitenkaan ihan vielä kannata arkistoida roskakoriin, sillä varsinainen teoriakoe odottaa kahden viikon kuluttua, ja sitä ei parane hylsyttää, jos mielii aloittaa työharjoittelun marraskuussa. Onneksi lukemiseen on tällä kertaa reilusti aikaa, ja mikä parasta pääsemme soveltamaan teorioita käytäntöön simulaattorissa kahden viikon ajan. Tekemisen kautta kaikki luetut tekstit ja opiskellut toimintaohjeet avautuvat varmasti ihan uudella tavalla, mikä takuulla auttaa myöhemmin kokeessa.

Tänään oli ensimmäinen päivä paikallisessa tornisimulaattorissa, mutta siitä lisää stooria myöhemmin. Sillä välin voitte käydä vilkaisemassa tämän LVNL:n esittelyvideon, joka on kaikessa mahtipontisuudessaan tahattomasti hauska: https://www.youtube.com/watch?v=nmv7UUSx8cg
Pätkä on ehkä jokseenkin yliampuva, mutta se on ihan hyvin tehty, ja siinä esiintyy useita meikäläiselle tuttuja paikkoja ja ihmisiä.

Tot ziens!

- M