Automaatio - ystävä vai vihollinen?

"Phah, mihin niitä lentäjiä oikein tarvitaan? Autopilotilla ne kaikki koneet nykyään lentää!"

Niinpä. Tämä väite ei oikeastaan kuulosta niin hullulta, kun sitä alkaa miettiä. Nykyajan lentokoneet sisältävät huippumodernia teknologiaa, ja suurimman osan lennon ajasta puikoissa on kuin onkin autopilotti. Autopilotti pystyy tarkasti lentämään konetta ohjelmoitua lentoreittiä pitkin, suorittamaan lähestymisen kohti lentokenttää huomattavasti tarkemmin kuin ihminen ja jopa laskeutumaan. Monet uusimman sukupolven autopilotit osaavat myös taivaalla lentäessään automaattisesti väistää törmäyskurssilla olevaa toista lentolaitetta ilman lentäjän apua.

Itse asiassa viime vuosina on sattunut useita lento-onnettomuuksia, joissa merkittävä syy tapahtuneeseen on löytynyt lentäjän väärästä toiminnasta. Apina ratin takana on siis turvallisuusriski verrattuna tietokoneeseen, jonka työskentely on satoja kertoja tarkempaa, joka ei väsy tai puudu ja jonka työn laatu ei riipu siitä onko aamukahvi juotu vai ei.

Miksi ihmeessä lentäjiä ei sitten ole jo korvattu täysin automatisoiduilla lentokoneilla?

Samaa voisi kysyä lennonjohtajista. Nuo ylipalkatut kahvinryystäjät norsunluutornissaan istuvat koko päivän tehden työtä, johon tietokonekin pystyisi. Jos tietokonepelien tekoälytkin ovat päihittäneet ihmispelaajat mennen tullen jo vuosikymmenten ajan, ei vaatisi varmaan kovinkaan monimutkaista ohjelmistoa ohjailemaan koneita taivaalla. Lennonjohdon tutkaruutuhan on kuin videopeli, ja ohjauskäskyt voisi lähettää suoraan autopilotille vaikka tekstiviestinä. How hard can it be? Teknologia mahdollistaa jo niin paljon, että kalliit, vaativat, tehottomat ja valittavat ihmiset ovat vain kehityksen tukkeena. Eikö?

Ei. Jos jokin on teknologian puolesta mahdollista, ei se automaattisesti tarkoita, että se on järkevää. Ja ihmisen poistaminen lentojen lentämisestä ja johtamisesta ei yksinkertaisesti ole järkevää.

On toki mahdollista, että vaivalla kehitetty ja oikein ohjelmoitu tietokone osaisi tulkita lennonjohdon tutkakuvaa ja sen perusteella laskea prikulleen milloin tiettyä konetta täytyy hidastaa ja mihin nopeuteen, ja milloin sitä on paras kääntää ja laskeuduttaa alaspäin, jotta se olisi juuri toivottuun aikaan laskeutumislinjalla. Ihmislennonjohtajan aivoille on kaikkien edellä mainittujen asioiden arviointi nimensä mukaisesti arviointia, ja siten ei läheskään yhtä tarkkaa. Pienetkin virhearviot saattavat johtaa hankaluuksiin, ja ne saattavat pahimmassa tapauksessa tiukentaa liikennesolmua, jota yritetään ratkaista. Tietokone sen sijaan on jo vuosikymmeniä ollut ihmistä parempi laskemaan ja tulkitsemaan saamaansa dataa.

Toisaalta juuri tässä piileekin syy, miksi tietokoneet eivät johda liikennettä, vaan ihmiset, ja syy miksi lentokoneiden ohjaamosta löytyy edelleen kaksi ihmislentäjää eikä pelkästään autopilotti. Tietokoneet ovat hyviä tulkitsemaan dataa, mutta huonoja suunnittelemaan, keksimään uusia ratkaisuja poikkeaviin tilanteisiin ja ennakoimaan tulevien toimenpiteiden tai tapahtumien mahdollisia seurauksia. Tietokoneilta puuttuu oikean elämän tietämys ja ymmärrys sekä ihmisille ominaiset maalaisjärki ja empatia, jotka ovat korvaamattoman tärkeitä.

Olemme tällä viikolla harjoitelleet simulaattorissa poikkeavia tilanteita, joita ovat mm. pommiuhat, kaappaustilanteet, erittäin huono sää, moottoriviat, jne. Tänään harjoittelimme esimerkiksi tilannetta, jossa lähtevä lento törmää lintuparveen, minkä seurauksena yksi moottoreista sekä ohjaamon tuulilasi vaurioituvat. Vaurioitunut moottori on sammutettava ja koneen palattava nopeasti lähtökentälle. Tämänkaltainen tilanne olisi tietokoneelle vaikea pala purtavaksi. Kyllä, tietokone osaisi todennäköisesti sekunnin murto-osassa laskea millä suunnalla, korkeudella ja nopeudella kyseinen kone saataisiin mahdollisimman nopeasti laskuun, mutta se ei kuitenkaan osaa huomioida sitä tosielämän tilannetta, jossa lentäjät ovat. Se ei tiedä miten pahasti kone on vaurioitunut ja siten pystyvätkö lentäjät noudattamaan kaikkia antamiaan ohjeita odottamallaan tavalla. Se ei myöskään tiedä onko joku matkustajista tai henkilökunnasta mahdollisesti loukkaantunut ja millä tavalla.

Ammattitaitoinen lennonjohtaja osaa laittaa itsensä lentäjien asemaan ja miettiä mitä vaikutuksia lintutörmäyksen aiheuttamilla vaurioilla, moottorin rikkoontumisella tai vaikkapa paineistusongelmalla on oikeasti heidän toimintaansa. Hän tietää, että odottamaton vaaratilanne saattaa aiheuttaa lentäjissä stressiä ja adrenaliinivirtaa, mikä on otettava huomioon. Vaikka lennonjohtaja ei pystykään auttamaan lentäjiä itse lentämisessä, on hän heille silti tärkeä tukilinja. Mahdollisessa vaaratilanteessa olevalle ihmiselle on merkittävä apu jo pelkästään se, että langan päässä on toinen ihminen, kelle puhua ja joka tukee. Tähän tietokone ei ikinä pystyisi samalla tavalla. Ihmislennonjohtaja tietää, että poikkeustilanteessa ohjaamo on todennäköisesti niin sanotusti "täynnä käsiä", eli paljon on tehtävä nopeasti ja oikein. Koneen vauriot on huomioitava, matkustamohenkilökuntaa ja matkustajia informoitava, odottamaton lähestyminen valmisteltava ja tietenkin konetta lennettävä. Jos kone vaurioituu, ei sen toimintavarmuuteen voi luottaa, minkä varmaan ymmärtää jokainen, joka on joskus omistanut tietokoneen.

Eräs Finnairin lentokapteeni on sanonut osuvasti, että reittikoneen lentäminen matkalentovaiheessa on kuin vahtisi, että uuni pysyy päällä - mutta jos uuni menee rikki ja sammuu, ei se osaa itse itseään korjata. Ihmiset ovat erinomaisia pulmanratkaisijoita, ja ammattitaitoinen hyvin koulutettu lentäjä osaa ongelmatilanteen sattuessa reagoida nopeasti ja oikein pitääkseen koneen ja matkustajat turvassa. Tätä varten hänellä on kuitenkin oltava riittävästi oikeaa tietoa, johon perustaa toimenpiteensä.

Juuri tässä on lentokoneiden teknologia tehnyt viime aikoina suuria harppauksia. Modernien liikennekoneiden järjestelmät ovat luotu diagnosoimaan itse omat vikansa tarkasti ja nopeasti, ja antamaan niistä mahdollisimman selkeää tietoa lentäjille, jotka taas tekevät päätökset ja ratkaisutoimenpiteet. Paras automaatio onkin juuri se, joka auttaa ihmistä tekemään sitä missä hän on paras: ajattelemaan ja tekemään päätöksiä. Ihmisen kapasiteetti tulkita monia asioita yhtäaikaa on rajallinen, mutta ihminen pystyy sen sijaan huomioimaan ja tulkitsemaan monia sellaisia asioita, joita tietokone ei pysty. Tämän takia on tärkeää, että jokaisen taivaalla lentävän koneen nokalla istuu kaksi osaavaa ihmislentäjää, ja heitä johtavat maasta käsin ihmislennonjohtajat. Automaatio on ystävä, kunhan sen tehtävä ei ole korvata ihmistä, vaan vapauttaa tämän kapasiteettia ja antaa tälle parhaat mahdolliset olosuhteet toimia.

Tästä saattaa moni olla eri mieltä, mutta kannattaa mielellään kysyä itseltään, menisikö ihan oikeasti mielummin sellaisen koneen kyytiin, jonka ohjaimissa olisi ammattitaitoisen lentokapteenin sijaan Windows XP.

- M