ACC ohi, Sipuli kutsuu

Nyt se on sitten vihdoin ja viimein virallista, että meikäläisen tuleva yksikkö on Schipholin ("Sipulin") TWR/APP eli torni- ja lähestymislennonjohto. Luulin saavani varman tiedon asiasta jo heti Aapron päättymisen jälkeen, mutta jostain syystä sen varmistamista vitkuteltiin aina vaan. Kyselyjenkin jälkeen sanottiin, että pääsyni Schipholiin on "todennäköistä" ja "suunnitelmissa", mutta ei vielä varmaa. Halusivat vielä kai katsoa, miten pärjään tutka- ja aluekurssilla ennen kuin menevät mitään lupaamaan. Sama tilanne oli myös mm. saksalaiskollegoillani, joita jatkuva epävarmuus turhautti vähintään yhtä paljon kuin minua. Noh, nyt se sitten vihdoin ja viimein varmistui.

 
Aluelennonjohtokurssi huipentui alkuviikosta, kun ensin tiistaiaamuna oli kirjalliset kokeet ja keskiviikkoaamuna lopputarkkari. Koko kurssi oli osaltani mennyt ihan hyvin, ja väliarvosanani pyörivät jatkuvasti lähellä 80 prosenttia. Mitä pidemmälle kurssi kuitenkin eteni, sitä selvemmäksi alkoi käydä, ettei ACC ole se meikäläisen juttu, vaikka se hauskaa onkin. Työskentelytapani ei aina tuntunut täysin soveltuvan ACC-hommiin, ja tein jatkuvasti samankaltaisia kömmähdyksiä tiettyjen sääntöjen noudattamisessa tai tietynlaisten tilanteiden hoitamisessa. Joidenkin toimintamallien logiikka ei myöskään tuntunut vedenpitävältä, joten niiden noudattaminen oli ajoittain turhauttavaa. Olin siis lopulta oikein tyytyväinen, kun kurssi päättyi, sillä en loppua kohden nauttinut simulaattorissa olosta enää läheskään niin paljon kuin aiemmin.

Kurssista jäi silti onneksi ihan hyvä jälkimaku, sillä sekä kirjallinen koe että lopputarkkari menivät erinomaisesti. Toisin kuin elintärkeässä Aapron lopputarkkarissa hallitsin hermoni tällä kertaa hyvin, ja meininki oli hyvä. Lopputuloksena kurssin toiseksi paras arvosana. Ratkaisevaa merkitystä ei tarkkarin arvosanalla ollut, mutta ainakin se paikkasi hieman kolhuja saanutta itseluottamustani.

Torstai oli sitten se tärkeä päivä, jolloin ohjelmassa oli sijoittamispäätösten julkistaminen. Etenkin peruskurssilaisille päivä oli merkittävä, sillä yli vuoden kouluttautumisen ja näyttöjen antamisen jälkeen saisivat he viimein tietää mihin yksikköön heidät sijoitettaisiin. Miltei jokainen toivoi luonnollisesti Schipholia tai aluelennonjohtoa, jonne uskoivat myös pääsevänsä. Kokoonnuimme erääseen kahvihuoneeseen, josta meidät kutsuttiin yksi kerrallaan toimistoon kuulemaan kohtalomme. Meikäläinen oli koko porukan viimeinen, mikä olisi voinut olla hermoja raastavaa, mutta toisaalta olin jo aika varma sijoituksestani. Sen sijaan elin mukana kurssikavereideni jännityksessä, jota oli selvästi ilmassa. Kaikki olivat optimistisia, mutta tiesin että joku joutuu varmasti pettymään.

Ja niinhän siinä kävi. Kerta toisensa jälkeen kokoushuoneesta tuli raskaasti pettyneitä kurssilaisia, jotka eivät kovista odotuksistaan huolimatta päässeetkään haluamaansa yksikköön. Useita sijoitettiin mm. Groningeniin, Maastrichtiin tai Rotterdamiin, joista varsinkin kaksi ensimmäistä ovat melko hiljaisia maakuntakenttiä. Groningeniin on Amsterdamista matkaa parisataa kilometriä, mutta paikallisille se on kuin tulisi komennus Helsingistä Ivaloon. Pikkukenttäkomennuksen saaneille pettymys oli todella suuri, ja sen näki ja kuuli. Pahinta oli, että he joutuivat käsittelemään pettymystään kyyneleitä pidätellen suoraan koko porukan edessä, ja joillekin se oli selkeästi kova paikka. Itselläni teki mieli lohduttaa sanomalla, että ainakin he pääsevät töihin aloittamaan uraansa, toisin kuin niin monessa muussa maassa, mutta tiesin ettei se sillä hetkellä merkitsisi heille yhtään mitään.

Kanssani Schipholiin pääsi vain kaksi muuta, jotka molemmat peruskurssilaisia. Näin ollen olen tässä vaiheessa ainoa alkuperäiseltä Aaprokurssiltani, joka jatkaa nyt Schipholiin. Muut joko jatkavat aluelennonjohtoon tai tulevat Schipholiin myöhemmin jahka ovat omat peruskoulutuksensa käyneet loppuun. Sääli, sillä tuon lähtöporukan kanssa on tullut jo aika hyvin bondattua. Onneksi työpaikkamme on edelleen sama rakennus, ainakin työharjoitteluun asti.

No mitä tapahtuu seuraavaksi? Yllätys yllätys, kun yksi kurssi päättyy, seuraava alkaa. Maanantaina istun jälleen koulun penkille, kun vuorossa on niin sanottu Transition Training, eli siirtymäkoulutus. TT on lyhyt puolentoista viikon teoriajakso, jossa ensimmäisellä viikolla käydään läpi kertauksena mm. meteorologiaa, navigointilaitteistoja ja ilma-alustietämystä, ja toisella viikolla niistä tehdään kokeet. Sen tarkemmin en kurssin sisällöstä tiedä. Saimme materiaaliksi kolme uutta kirjaa sekä ison läjän ilmailukarttoja, jotka pitää ilmeisesti viikossa opiskella läpikotaisin. Tulee hauska viikko!

 
Transition Trainingin jälkeen on ohjelmassa TP-jakso (mitähän lie tarkoittaa, Transition Period??), joka kestää arviolta 4-6 viikkoa. Se on taas käytönnönläheisempää valmistavaa koulutusta Schipholin torniin. Harjoittelemme silloin tornisimulaattorissa mm. assistenttina ja clearance delivery -lennonjohtajana työskentelyä, mitkä ovat uuden tulokkaan ensimmäiset tehtävät tornissa. Näitä hommia päästään todennäköisesti harjoittelemaan käytännössä ihan oikeassa tornissa jo tämän vuoden puolella. Huomenna tämän pitäisi selvitä tarkemmin, joten katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Tot ziens!

- M