APART-kursseja järjestetään vuosittain yksi tai kaksi riippuen koulutuskapasiteetista, ja koska viimeisen parin kurssin läpäisyprosentti on ollut poikkeuksellisen korkea, on nyt alkanut kurssimme vasta tämän vuoden ensimmäinen. Joka kurssille otetaan neljä oppilasta, jotka ovat sitä ennen käyneet VLA/OPL- ja/tai Ground-koulutuksen ja työskennelleet myös jonkin aikaa omalla lupakirjallaan näissä tehtävissä keräämässä kokemusta. Kurssikaverini ovat hollantilaiset Thomas, Jonne ja Bart, joista kaksi jälkimmäistä olivat kollegoitani VLA/OPL:ssä. Thomas sen sijaan on käynyt myös Ground-koulutuksen ja on odottanut tutkakurssin alkamista jo yli puolitoista vuotta. Kaikki kurssikaverini ovat itse asiassa olleet talossa reilusti minua kauemmin, mutta aiemman lennonjohtokokemukseni vuoksi pääsin nyt alkaneelle kurssille niin sanotusti "jonon ohi", mistä olen totta kai erittäin kiitollinen.
APART-kurssi on hyvin käytäntöpainotteinen, ja koko koulutukseen sisältyy vain muutama pelkän teorian päivä. 98% ajasta vietetään simulaattorissa, joten teorian opiskelu on pääsääntöisesti omalla vastuullamme. Teoriaa on tuttuun tapaan paljon, ja jo pelkkä kurssin oppikirja on 377 sivua pitkä, jonka lisäksi opiskeltavana on paljon lisämateriaalia, kuten lähestymiskartat, ilmatilarakenteet, lähialueen reittipisteet, radiotaajuudet, yms. Myös jokaisen kiitotien jokainen vakiolähtöreitti on teoriakokeessa osattava millintarkasti ulkoa jokaista lentosuuntaa ja kääntöpistettä myöten. Näitä onkin tullut kyllästymiseen asti päntättyä jo pitkään ennen kurssin alkua.
Vakiolähtöreittikarttoja. Kaikki opeteltava ulkoa...
Vaikka kouluttaudumme nyt tutkalennonjohtajiksi, vietimme kurssin ensimmäisen viikon tornisimulaattorissa. Ideana oli tutustua viikon verran tornilennonjohtajan työtehtäviin ja nähdä miten yhteistyö tutkan ja tornin välillä toimii. Oikeassa elämässä kiitoteistä vastaavan TWR- ("Tower") ja APP-lennonjohtajan ("Approach") yhteistyö on tiivistä, ja toisen toimet vaikuttavat suoraan toiseen. Tästä syystä kaikki tutkakelpuutuksen saavat lennonjohtajat koulutetaan myös torniin, ja lopputuloksena vuoroja tehdään molemmissa.
"Tornilennonjohtajalla" tarkoitetaan siis lähi-ilmatilasta ja kiitoteistä vastaavaa lennonjohtajaa, jonka tehtävänä on mm. antaa lentoonlähtö- ja laskuluvat sekä johtaa niin sanottua yleisilmailua (helikoptereita, pienempiä propellilentokoneita, yms.) kentän läheisyydessä. Tornilennonjohtajalla ei siis tarkoiteta Ground-, OPL- ja Delivery-henkilöstöä, vaikka hekin myös fyysisesti istuvat tornissa.
Tornisimulaattori virtuaalisella ulkonäkymällä.
Torniviikon aikana kävimme läpi teoriaa tornin työtehtävistä ja sovelsimme niitä käytäntöön simulaattoriharjoituksissa. Harjoittelimme kouluttajan johdolla eri kiitotieyhdistelmiä nähdäksemme millaisia seurauksia tornin työskentelyyn niillä on, ja lisäksi harjoittelimme ratkaisuja pulmallisiin lähtevän liikenteen tilanteisiin, joissa esimerkiksi hidas propellikone on lähdössä ensimmäisenä samaan suuntaan kuin nopea jetti heti perään. Harjoitukset olivat liikennemääriltään mielestäni kohtuuttoman vilkkaita, ja olimmekin niissä jokainen vuorotellen aivan helisemässä. Jo VLA/OPL-simulaattorikurssilla opin vihaamaan tämän talon tornisimulaattoria, joka on aitoa tornia reilusti ahtaampi ja jossa harjoitukset olivat aina tolkuttoman vaikeita. Tämän viikon aikana tuo viha sen kuin syveni!
Toisesta viikosta eteenpäin siirryimme onneksi itse asiaan eli tutkasimulaattoriin, jossa vietämmekin sitten lähes jokaisen työpäivämme helmikuun puoleenväliin saakka. Tutkasimulaattori sijaitsee oikeasta lähestymislennonjohdosta noin parin kymmenen metrin päässä seinän takana, ja laitejärjestelmät ja työpisteet ovat mallinnettu tarkasti vastaamaan oikean elämän vastaavia. Merkittävin ero on vain se, että pisteitä on jonkin verran vähemmän kuin oikeassa elämässä. Tila on avara ja oikein miellyttävä, ja kahvikonekin on aivan vieressä! Harjoituksissa virtuaalisia lentokoneita lentävät ja kanssamme "radiotaajuudella" puhuvat pseudopilotit istuvat vähän matkan päässä lasiseinän takana. Samasta tilasta löytyvät myös aluelennonjohdon (ACC) simulaattoripisteet samalla laitejärjestelmällä, mikä mahdollistaa myös yhteiset simulaattoriharjoitukset ACC:n ja APP:n välillä.
Tutkasimulaattoritila.
Simulaattorin työpiste on kopio oikean APP:n vastaavasta.
Ensimmäisen kahden tutkaviikon aikana liikenne on ollut yksinkertaista yhdellä lähtö- ja yhdellä saapumiskiitotiellä toimimista. Liikennemäärät eivät ole vielä päätä huimaavia, mutta tekemistä on silti ihan riittävästi. Harjoituksissa keskitytään lähtevien ja saapuvien lentojen välisiin reittikonflikteihin ja askelmerkkien löytämiseen tehokkaan lähestymisjärjestyksen luomiseksi. Lisäksi tärkeää on takoa tutkapisteen laitejärjestelmän käyttö vahvasti selkärankaan. Päättyneen viikon viimeisenä päivänä siirryimme seuraavaan aihealueeseen eli lähtevän liikenteen keskinäisiin konflikteihin. Toisin sanoen klassisiin hitaan räppänän perässä nopea jetti samaan suuntaan -tilanteisiin, joita harjoittelimme torniviikolla eri näkökulmasta.
Meininki kurssilla on erinomainen, tutkaharjoitukset ovat mielenkiintoisia ja sopivan haastavia, ja kurssilaisten ryhmähenki on hyvä. Kouluttajat ovat kaikki ennestään tuttuja kollegoitamme tornista, ja he ovat asiantuntevia ja vaativia mutta rentoja ja hyviä tyyppejä. Kouluttajat vaihtuvat kullekin viikolle, ja heitä on viikkoa kohden yleensä kaksi tai kolme.
Työviikkomme ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta tiistaista lauantaihin, ja päivässä on yleensä neljä 45-60min harjoitusta, joiden välissä ruokatauko. Päivät eivät siis ainakaan vielä tässä vaiheessa ole kestoltaan kovin pitkiä, mutta varsinkin, kun harjoitukset myöhemmin vilkastuvat, on neljä harjoitusta peräkkäin viisi päivää viikossa enemmän kuin tarpeeksi.
Runsas vapaa-aika on tässä vaiheessa oikein tervetullutta, sillä minulla on työn ohella paljon muutakin käynnissä tällä hetkellä. Nimittäin vihdoin ja viimein yli puolentoista vuoden yksin ulkomailla luuhaamisen jälkeen olen saamassa Sannin tänne Hollantiin kanssani asumaan! Muuttojärjestelyt ja Suomen asuntomme edelleenvuokraaminen vaativat paljon tekemistä ja huomiota, ja viime viikot ovatkin simupäivien ohella olleet siksi varsin työntäyteisiä. Se on kaikki kuitenkin vaivan arvoista, ja pahimman härdellin pitäisi olla ohi siinä vaiheessa, kun töissä alkavat jälleen vaativammat jaksot. Toivotaan parasta!
- M
