ARR-tarkkari

Hollannissa on kesä jo pitkällä, ja useita viikkoja on saatu nauttia jopa ennätyksiä rikkoneista lämpötiloista. Helleraja on ylittynyt jo toistakymmentä kertaa ennen toukokuun puoliväliä, mikä on keskieurooppalaisittainkin jo aika hyvä lukema. Kesän tulo on paitsi yleisen viihtyvyyden myös työskentelyn kannalta varsin miellyttävää, sillä lentokelitkin ovat useammin suotuisia kuin talvisaikaan, jolloin jatkuvasti sataa ja tuulee. Parempi keli mahdollistaa enemmän liikennekapasiteettia, mikä tulee tarpeeseen, kun lentojen määrässä hätyytellään Schipholin pysäkillä jälleen ennätyslukemia.

Kevättä ilmassa.

 
Tutkaharjoitteluni osalta ensimmäinen merkittävä välietappi koitti muutama viikko sitten ARR-tasotarkastuksen eli tarkkarin myötä. Arrival-pisteessä työskentely sujui säännöllisesti hyvin, ja vaadittava minimituntimäärä oli saavutettu, joten koulutusvastaavani totesivat minun olevan valmis käytännön kokeeseen. Tätä edelsi vielä viiden työvuoron loppupreppausjakso, jolloin käytännössä työskentelin yksin ja harjaannutin rutiiniani ennen tarkkaria.

Itse tarkkari suoritettiin kello seitsemältä alkaneessa aamuvuorossa. Toisin kuin simulaattorissa, liikenne olisi nyt sitä samaa, jonka kanssa olen koko harjoitteluni ajan työskennellyt, minkä vuoksi saavuin vuoroon luottavaisin mielin sen suurempia jännittämättä. Tarkkaria olivat vastaanottamassa kaksi kouluttajaa, joista toinen ei vaatimuksen mukaisesti ollut itse minua kouluttanut harjoitteluni aikana.

Tarkkaripäivä oli sattumalta Hollannin Kuninkaanpäivä, joka on vähän kuin paikallinen vappu, ja olinkin saanut koulutusvastaavaltani ohjeistuksen pukeutua juhlan mukaisesti oranssiin. Olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa kirkkaanoranssin t-paidan ja aurinkolasit, mutta saapuessani tutkasaliin huomasin olevani ainoa oranssiin väriin puketunut henkilö. Vastaanotto oli kuitenkin positiivinen, ja vuoropäällikkökin naureskeli kovaan ääneen, että ainoa joka puketuu oranssiin Hollannin kansallisjuhlapäivänä on ulkomaalainen!

Koningsdag eli Kuninkaanpäivä Amsterdamissa.

 
Aamulöpinöiden ja kahvikupillisen jälkeen istuin ARR1-pisteeseen johtamaan liikennettä kiitotielle 18R. Keli oli hyvä ja lounaistuuli ainoastaan kohtalainen, joten sen puolesta olosuhteet olivat otolliset. Ensimmäinen vajaa puolituntinen oli vielä "epävirallista" työskentelyä, ennen kuin todellinen koetilanne alkoi. Tässä vaiheessa myös iski pieni jännitys, mikä oli varmaankin peruja APART:in hävyttömän stressaavista simutarkkareista, joissa paineet olivat hurjat ja pienikin virhe oli lähestulkoon kohtalokas.

Pienestä jännityksestä huolimatta liikenteen johtaminen sujui melko lailla ongelmitta, ja etenkin alussa liikenne ei määrällisesti vielä hätyytellyt maksimikapasiteettia. Aamukahdeksan ja -yhdeksän välissä liikenne kuitenkin lisääntyi merkittävästi, sillä tuohon aikaan saapuvat miltei kaikki Pohjois-Amerikan laajarungot. Näin ollen ensimmäisen tunnin aikana noin kolme neljäsosaa liikenteestäni oli "hevareita", kuten Deltaa, United Airlinesia ja tietenkin KLM:ää erinäisistä jenkkilän kaupungeista. Laajarunkojen jättämän pyörrevanan kanssa on aina oltava tarkkana, ettei tuo seuraavaa konetta liian lähelle, ja koetilanteen hienoisen jännityksen vuoksi pelasinkin ajoittain vähän liiankin varman päälle porrastusetäisyyksissä. Näin ollen lähestymisetäisyydet eivät olleet aina aivan kaikista tehokkaimmat, mutta kaikki pääsivät kuitenkin turvallisesti laskuun, mikä on tietenkin tärkeintä.

Delta on KLM:n jälkeen Schipholin suurin laajarunkoasiakas, ja suurin osa lennoista saapuu aamukahdeksan ja -yhdeksän paikkeilla.

Tarkkarin kiitotieyhdistelmä, 18R ja 18C saapuville, 24 lähteville.

 

Aamuruuhkan aikana oli saapuvalle liikenteelle käytössä myös rinnakkaiskiitotie 18C, jolloin proseduurin mukaisesti minun tuli saada lännen saapuvat aikaisin matalalle. "Expedite descent":iä sai siis hokea aika monelle asiakkaalle. Myös koordinointi vieressäni istuvan ARR2:n kanssa oli tärkeää, ja se oli myös yksi tarkkarissa arvioitava osa-alue. Työskentely sujui muuten rutiininomaisesti, mutta pari kertaa pienen arvointivirheen vuoksi jouduin antamaan parille koneelle ylimääräisiä ohjaussuuntia porrastusten varmistamiseksi. En tiennyt miten tarkkaan näitä pikkumokia arvosteltaisiin, joten niiden tekeminen harmitti tavallista enemmän.

Reilun tunnin työskentelyn jälkeen pääsin aampalatauolle. Tarkastajat ilmoittivat, että noin tunnin päästä jatkettaisiin, mitä pidin merkkinä siitä, että suoritukseni oli ollut ainakin riittävän hyvä saadakseni jatkaa niin sanotusti seuraavaan kierrokseen. Hyvä niin, vaikka en pitänyt ensimmäistä työpätkääni missään nimessä parhaimpana suorituksenani ikinä.

Aamujogurtin ja kahvikupin jälkeen istuin taukosohvalle pelaamaan pasianssia puhelimellani ja odottamaan malttamattomana seuraavaa työpätkää. Odottaminen on näissä tilanteissa aina raastavaa! Lopulta pääsin jälleen työpisteeseen jatkamaan siitä mihin jäin, eli johtamaan saapuvia koneita kiitotielle 18R. Toinenkin pätkä sujui ilman suurempia erikoisuuksia, tosin tällä kertaa 18R oli ainoa saapuvien rata, eli liikennettä tuli kolmesta eri suunnasta. Eri suunnista saapuva liikenne on lennonjohdollisesti hieman monimutkaisempaa, mutta toisaalta ilman rinnakkaislähestymisten proseduuria oli minulla myös enemmän tilaa järjestellä koneita jonoon ja tarvittaessa myös eri korkeuksille. Tutkajärjestelmän mittaustyökalu, jonka avulla koneiden etäisyydet haluttuun pisteeseen pystyy mittaamaan, on myös hyödyllinen apuväline, kun koneita tulee eri suunnista. Siten on helpompi päättää, missä järjestyksessä koneet ottaa lähestymiseen.

Työpätkä kesti tälläkin kertaa noin tunnin verran, jonka jälkeen olikin aika odotella lopputuomiota. Fiilikseni olivat suhteellisen luottavaiset, mutta varma en voinut olla, sillä mielessä olivat edelleen vahvasti simulaattoritarkkarit, jotka arvosteltiin aina armottoman kovalla kädellä. Tarkastajat olivat poissa puolisen tuntia täyttämässä arvostelukaavakkeita, ja lopulta sain kutsun toimistoon kuulemaan tuomion. Heti huoneeseen saavuttuani ojensi toinen tarkastajista kätensä ja sanoi "Gefeliciteerd!" eli onnittelut. Tarkkari oli hyväksytty! Tämän jälkeen keskustelimme hetken aikaa suorituksestani ja liikennetilanteista normaalin palautekeskustelun tapaan. Kouluttajien mielestä suoritukseni oli hyvä, vaikkakin minulla olisi yleisesti ottaen jonkin verran varaa yksinkertaistaa työskentelyäni, mikä tekisi siitä itselleni helpompaa. Lopputulos oli kuitenkin riittävän hyvä, joten nimet papereihin ja eteenpäin! Soitimme myös siltä istumalta lennonjohdon päällikölle, joka oli jo Kuninkaanpäivän vietossa, mutta oli halunnut kuulla tuloksen heti tuoreiltaan.

Tämän jälkeen olikin perinteisesti aika lähteä ostamaan kakkua koko työporukalle, se kun kuuluu asiaan läpäistyn tarkkarin jälkeen. Tähän kuluikin seuraavat pari tuntia, kun kävin ensin ostamassa lähes sadalla eurolla kakkua, torttua ja pullaa koko APP:lle ja molemmille torneille ja sitten toimittamassa ne kuhunkin osoitteeseen. Usein tarkkaripullat eivät päädy kaukaiseen Tower Westiin asti, mutta itse olin päättänyt ehdottomasti ruokkia heidätkin, sillä heidän kiitotielleen olin johtanut liikennettä koko tarkkarini ajan. Aina saapuessani kuhunkin yksikköön kakkujen kanssa vastaan tuli ojennettuja käsiä, onnitteluja ja naisten kohdalla myös hollantilaiseen tapaan poskisuudelmia, jotka ovat näin suomalaisen miehen kannalta vähintäänkin kiusallisia. Personal space on täässä kehitysmaassa edelleen melko vieras käsite.

 Kakku- ja torttulasti yhden pysähdyksen jälkeen. Kuninkaanpäivän mukaisesti teemaväri on oranssi.

 Tower West kiitotien 18R kupeessa.

Onnittelujen ja kakutuksien jälkeen olikin aika siirtyä kodin kautta Amsterdamin keskustaan ihmettelemään Kuninkaanpäivän juhlintaa. Itse en kuitenkaan ihan täysillä pystynyt juhlintaan osallistumaan, sillä seuraava aamuvuoro odotti vain yhden välipäivän jälkeen.

Mamu yrittää epätoivoisesti integroitua.

ARR-tarkkarin läpäisy merkitsi nyt sitä, että jatkossa saan periaatteessa työskennellä yksin kyseisessä pisteessä, mutta käytännössä harjoitteluni jatkuu tästä kuten ennenkin, tosin jokseenkin eri hommissa. Nimittäin FDR/DCO (Feeder / Departure Controller) -pisteessä, jonka toimenkuva APP:ssa on ARR:ia laajempi. Olen pyrkinyt avaamaan näiden kahden homman eroa aiemmissa postauksissani, mutta kertauksena Arrival eli ARR siis johtaa ainoastaan saapuvien koneiden loppulähestymisiä, kun taas Feeder eli FDR/DCO johtaa kaiken lähtevän ja ilmatilan läpi lentävän liikenteen, sekä syöttää saapuvaa liikennettä ARR:ille. Sikäli mikäli saapuvaa liikennettä ei ole liikaa, hoitaa FDR myös saapuvan liikenteen aina loppulähestymiseen asti, eli karkeasti sanottuna ARR:in tehtävä on ainoastaan tarvittaessa keventää työkuormaa FDR:iltä, joka on päävastuussa Schipholin lähestymisalueen ilmatilasta.

Selkisikö? Ei? Okei. Koitan avata asiaa taas lisää ensi kerralla, kun vuorossa ovat ensivaikutelmat FDR-harjoittelusta, jota on tätä kirjoittaessani alla jo reilut kaksi todella tapahtumarikasta viikkoa.

Tot de volgende keer, eli ensi kertaan!

- M