Yli kolme viikkoa on kieltämättä pitkä aika, ja sinä aikana ehti tehdä ja nähdä vaikka mitä kivaa, mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, oli loma taas ohi aivan hetkessä. Vaikka ehdin vapaillani käydä Suomen lisäksi Saksassa, Tanskassa ja jopa New Yorkissa, tuntui arkeen paluun hetkellä kuin en olisi ehtinyt tehdä puoliakaan siitä, mitä olin halunnut ja suunnitellut, enkä nähdä läheskään kaikkia ihmisiä, joita olisin halunnut. Niin se vain valitettavasti aina tuntuu menevän.
Poikkeuksellisen pitkä Suomessa vietetty aika tuntui kuin kotiin olisi palannut, ja sanotaan vaikka niin, että ei se Hollantiin kotiutumista ainakaan edistänyt. Maassa kuin maassa on aina omat heikkoutensa ja ärsyttävät puolensa, mutta Suomen kesä palautti jälleen vahvasti mieleen, minkä takia omaa kotimaatani kaipaan. Toisaalta on myönnettävä, että pitkä aika Suomessa palautti niin ikään mieleen niitä asioita, joita Suomessa todellakaan en kaipaa.
Joidenkin asioiden ja tapojen heikkoudet, hölmöydet tai ärsyttävät puolet sekä toisaalta niin ikään vahvuudet ja odottamattomat hyvät puolet paljastuvat vasta vertailtaessa, eikä Suomessa tai suomalaisuudessa usein ole tullut ajatelleeksikaan kuinka hyvin/huonosti jokin asia on verrattuna vaikkapa Hollantiin. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, ja ajattelinkin vähän avata niitä täällä. Olkoon tämä siis ensimmäinen useasta osasta sarjassa "Suomi vs. Hollanti"!
Huom. Aivan yleispäteviä nämä eivät ole, vaan ne perustuvat puhtaasti omiin kokemuksiini tämän 1,5 vuoden ajalta. Samoin on todettava, että on harvoin helppo sanoa, kumpi maa on jossakin suoranaisesti parempi, sillä usein asia ei ole niin yksinkertaista tai mustavalkoista. Vertailu vain on kovin mielenkiintoista, ja se tehdään näissä totta kai pilke silmäkulmassa!
Ihmiset ja tapakulttuuri
Stereotyyppien mukaan suomalaiset ovat hiljaisia introverttejä, joille personal space on kaikki kaikessa, kun taas hollantilaiset ovat jättiläismäisen pitkiä hölöttäjiä, jotka sanovat kaiken suoraan sekä hyvässä että pahassa. Tätä en ihan täysin kyllä allekirjoita, mutta jotain perää stereotyypeissä kuitenkin on. Suomalaiset ovat sosiaalisesti hitaasti lämpeäviä, kun taas hollantilaiset juttelevat kadulla vastaantulijoille kuin se ei olisi yhtään mitään. Täällä naapureihin on tärkeää pitää hyvät välit, ja heidän kanssaan jutellaan aina mahdollisuuden tullen, mikä on vahva kontrasti suomalaisiin, jotka tarkistavat ovisilmästä rappukäytävän erittäin huolellisesti ennen oven avaamista, etteivät vaan joutuisi kiusalliseen kohtaamiseen naapurin kanssa.
Hollanti vs. Suomi. (Kuva: finnishnightmares.blogspot.com)
Itse en ole koskaan pitänyt itseäni tai suomalaisia yleensä mitenkään hirveän jöröinä tai sosiaalisesti kyvyttöminä, mutta Hollantiin tultuani olen yllättäen huomannut itsessäni sen, kuinka vaikeaa joissain sosiaalisissa tilanteissa on olla mukana tarinaa jatkuvasti pulputtavien hollantilaisten kanssa. Työpäivän tauot ovat tästä hyvä esimerkki, sillä siinä missä esimerkiksi iltavuoroissa kaikki istuvat ruokailemaan saman pöydän ääreen jauhamaan ruuan lisäksi juttua milloin mistäkin, itse haen ruokani ja livahdan vähin äänin johonkin tornin taukokerroksen tyhjään huoneeseen mutustamaan ateriaani yksin tietokoneen ääressä. Arvostan yksityisyyttä ja rauhaa varsinkin ruokailutilanteissa, mitä jotkut kollegani eivät osaa käsittää.
Toisaalta taas Suomessa pitkästä aikaa käydessäni huomaan selkeämmin kuin koskaan sen, mistä suomalaisten jöröysstereotypia tulee. Siinä missä hollantilainen tervehtii kädestä pitäen tai poskisuudelmilla jokaisen huoneessa läsnä olevan, eivät suomalaiset tee juuri mitään numeroa siitä, että joku liittyy seuraan. Korkeintaan huikataan kauempaa, että "moro" ja tehdään tarvittaessa tuttavuutta sitten myöhemmin, jos on ihan pakko. Itse en pidä tätä ollenkaan epäkohteliaana vaan normaalina, koska olen suomalainen, mutta vasta Hollannin kokemuksieni myötä olen alkanut ymmärtää, miksi jotkut saattavat pitää moista käytöstä epäkohteliaana. Vaikka yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että suomalaisten sosiaalisia kykyjä aliarvioidaan, on myönnettävä, että suomalaiset voisivat vähän ottaa mallia keskieurooppalaisten avoimuudesta.
Luonto ja ympäristö
Tässä Suomea ei Hollanti voita millään. Suomessa on järviä, kuusimetsiä, tuntureita, saaristoja, revontulia, yms. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi. Hollannissa sen sijaan on peltoja, ojia, peltoja, kanaaleja, peltoja, nurmialueita, peltoja sekä peltoaukeita. Maisemat ovat sanalla sanoen tylsät. Kesät ovat toki pidempiä ja kelit lämpimämpiä kuin Suomessa, mutta muuten Suomi vie tämän osa-alueen mennen tullen. Toki joku voisi hieman kyseenalaistaa meikäläisen objektiivisuutta, mutta kun ajattelen Suomen luontoa, mieleeni tulee kesäinen tyyni järvimaisema kesämökin rannasta, jossa hiljaisuutta rikkoo vain kuikka jossain kaukana järven vastarannalla. Hollannin luonnosta tulee ensimmäisenä mieleen pelto täynnä lehmiä ja asiaan kuuluva lannoitepaskan haju, joka muuten jatkuu alkukeväästä syksyyn.
Kulutustuotteet ja elintarvikkeet
Tässä Hollanti on edelläkävijä. Kuten aiemminkin olen maininnut, löytyy keskikokoisesta hollantilaisesta ruokamarketista vaikuttava valikoima laadukkaita vihanneksia, hedelmiä, juustoja ja itse paistettuja leipiä, ja hinnat ovat lähes poikkeuksetta halvemmat kuin Suomessa. Hollannin maantieteellisen sijainnin ja kaupankäyntiperinteiden ansiosta on tässä maassa laadukkaiden elintarvikkeiden saaminen helpompaa ja halvempaa, ja maan omakin tuotanto on vahvaa, mikä näkyy suoraan valikoimien laajuudessa ja hinnoissa.
Miellyttävä ero Suomeen on täällä myös se, että pienissäkin kylissä on eri aloille omat erikoisliikkeensä. Jopa Hillegomin suuruisesta tuppukylästä löytyy peräti kolme leipomoa, kolme lihakauppaa (joista yksi pelkästään kanalle), konditoria, suklaakauppa, yms. Näiden ylläpitäminen on Hollannissa kannattavaa, minkä ansiosta asiakkaille on tarjolla laadukkaampia erikoisliikkeiden tuotteita ilman että se maksaisi yhtään normaalia enempää. Suomessa etenkin elintarvikkeiden erikoisliikkeet ovat harmillisen vähissä, ja sen sijaan joka kulmassa alkaa olla hypermarketteja, kuten Prisma ja Citymarket. Niissä asiointi on toki helppoa, kun kaiken saa kerralla yhteen ostoskärryyn, mutta valikoiman laajuudessa ja/tai laadussa on usein parantamisen varaa.
Vaikka Hollanti siis on tässä niskan päällä, on kuitenkin tiettyjä suomalaisia ruokia, joille ei vain yksinkertaisesti löydy tästä maasta korvaajaa, kuten suomalainen raejuusto, leipäjuusto, paistetut muikut, maksalaatikko, karjalanpiirakka ja grillillä tirisevä kabanossi!
Posti
Tämä on aivan oma lukunsa, ja menee kategoriaan "asiat, joita suomalaiset eivät osaa tarpeeksi arvostaa". Suomen Itella-Postia on aina helppo haukkua, mutta Hollannin posti painii töppäilyssä aivan omassa sarjassaan. Kun näin puolentoista vuoden jälkeen miettii, ei minulla oikeastaan koskaan ollut merkittäviä ongelmia Suomen Postin kanssa, sillä kaikki lähettämäni kirjeet Suomessa ovat menneet perille ja toimitukset saapuneet ajallaan. Pahin kokemukseni, joka nyt tulee mieleen on, kun postinkantaja toi minun luukkuuni vahingossa naapurin postit, ja jouduin viemään ne itse perille (tarkistettuani tietenkin ensin ovisilmästä, että rappukäytävä on varmasti tyhjä).
Sen sijaan Hollannin PostNL on varsinainen kansallinen pilkan kohde, joka ei edes tunnu yrittävän parantaa mainettaan. Jokaisella hollantilaisella tuntuu olevan tarina, kuinka posti on hukannut heidän kirjeitään, lähetykset ovat tulleet milloin sattuu tms. Itse en hirveästi kirjepostia lähettele, mutta puolentoista vuoden aikana todistamieni PostNL:n mokien laskemiseen ei silti yhden käden sormet riitä! Juttu alla olevan linkin takana kuvaa aika hyvin, miten paikalliset suhtautuvat postiyhtiöönsä.
https://amsterdamshallowman.com/2017/06/the-seven-deadly-sins-postnl.html
Suomen posti on ehdottomasti luotettavampi ja aliarvostettu voimavara, joten muistakaa tästä lähtien halata postinkantajaanne kiitokseksi hyvin tehdystä työstä. Asiat voisivat nimittäin olla huonomminkin, sen takaan.
Lista jatkuu, joten stay tuned for round two :)
- M
