Oma tarkkarini suunniteltiin melko lyhyellä varoitusajalla, sillä sain siitä tiedon vain kaksi päivää etukäteen. Kurssinjohtajan soitettua koki adrenaliinitasoni melkoisen piikin, sillä lähes puolen vuoden harjoittelun jälkeen pari päivää ei ollut yhtään mitään. Onneksi ennen tarkastuspäivää oli vielä kaksi harjoitteluvuoroa, jolloin oli mahdollista tasata jännitystä ja vahvistaa itseluottamustani.
Itse tasotarkastus suoritettiin pääsiäistä edeltävänä torstaina aikaisessa aamuvuorossa. Tarkastajina toimivat kaksi torniryhmän lennonjohtajaa, Erik ja Mikael, jotka tunsin hyvin ennestään, mutta joista kumpikaan ei ollut toiminut kouluttajanani ennen. Ruotsalainen Mikael on sattumoisin Schipholin ainoa ulkomaalainen työntekijä, joka on läpäissyt saman koulutuspolun kuin minä (tosin kymmenen vuotta sitten), joten hän tiesi hyvin miltä minusta tuntui. "Mika" on myös tietyllä tapaa esikuvani tällä työpaikalla, sillä hänen jälkeensä olen ensimmäinen itsenäisesti työskentelevä ulkomaalainen Schipholin tornissa yli kymmeneen vuoteen.
Aamu alkoi klo 06:30 kokoontumisella tornin taukohuoneessa, jolloin oli tarkoitus "brieffata tarkkarin kulku". Käytännössä kaikki oli kuitenkin ihan selvää jo ennestään, joten brieffauksen sijaan istuimme vain puoli tuntia pöydän ääressä aamukahveja juoden ja mm. jalkapallosta puhuen. Tunnelma oli rento, minkä ansiosta todellinen jännitys ei päässyt iskemään mieleeni. Lisäksi mieltäni rauhoitti tieto, että toisin kuin simulaattoritarkkareissa nyt tiedossa oli ihan vain sitä normaalia liikennettä, jonka kanssa olin toiminut koko harjoitteluni ajan, eikä siis mitä todennäköisimmin mitään ylläreitä. Ensimmäinen tarkastuspätkä oli tunnin pituinen Assistant 2 -pisteessä. Tapahtumia oli vähän ja liikenne maajaksolla oli standardia: muutama hinausajoneuvo ylitti kiitoteitä, kunnossapito tarkasti kiitoteitä, huoltotöitä rullausteillä, puhelin soi muutaman kerran, yms. Ihan haukotteluksi ei sentään mennyt, mutta hyvin tavallinen pätkä, mikä sopi minulle oikein hyvin.
Tarkkaripäivän kiitotieyhdistelmä ns. "kolme kertaa 36"
Tunnin työpätkän jälkeen oli 45min taukoa, jota seurasi tarkkarin toinen osio yhdistetyssä DEL/OPL-pisteessä. Tehtäväni oli valmistella ja toteuttaa aamupäivän lähtöruuhkan aloitus, joka on OPL:n tärkeimpiä töitä. Katsoin siis lentosuunnitelmajärjestelmästä lähtevän liikenteen tarjontaa ja päätin missä kohtaa siirrymme kahden lähtökiitotien käyttöön ja mitkä koneet lähtevät miltäkin kiitotieltä. Lähtöruuhka on suunniteltava ja aloitettava tarkasti niin, että samaan suuntaan lähtevät lennot lähtevät aina samalta kiitotieltä, jolloin vältytään reittikonflikteilta ilmassa. Käytössä oli niin sanottu pohjoinen kiitotieyhdistelmä "kolme kertaa 36" eli 36L lähtijöille, 36R saapuville sekä 36C vuorotellen saapuville ja lähteville riippuen onko meneillään tulevien vai lähtevien ruuhka. Kiitotien 06/24 ollessa huollossa on kyseistä yhdistelmää tahkottu jo kyllästymiseen asti, joten lähtöruuhkan suunnittelemiseen ja ajoittamiseen oli ehtinyt muodostua jo aika hyvä tatsi, eikä tämänkertainen suoritus siis poikennut juurikaan normaalitoiminnasta. Istuin pisteessä noin tunnin verran jakaen reittiselvityksiä ja syöttäen lähtevää liikennettä Groundille. Noin puolen tunnin jälkeen pisteet jaettiin kahtia, jolloin Deliveryä tuli hoitamaan kollega viereiseen työpisteeseen. Puoli tuntia tästä, ennen kuin lähtöruuhka oli ehtinyt vanheta edes puoleenväliin, olivat tarkastajat nähneet tarpeeksi.
Työpisteestä vapautuksen jälkeen pikainen vessatauko, jonka aikana tarkastajat pitivät keskenään palaverin, mitä seurasi suorituksen loppupalaute. Se oli lopulta vallan lyhyt, ja Erikin ensimmäiset sanat olivatkin "Eiköhän me voida nyt jo onnitella sinua." Paria pilkunviilausta lukuun ottamatta ei kummallakaan ollut valittamista suorituksestani, joka näytti sujuvan varmalla ja rutiininomaisella otteella. Vuorossa olikin sitten enää papereiden allekirjoitusta, lupakirjahakemuksen täyttämistä ja viimeisenä perinteitä kunnioittaen nokka kohti terminaalin leipomoa. Perinteisesti tarkkarin läpäissyt ostaa koko vuorossa olevalle torni- ja tutkaryhmälle kakkua ja/tai torttua, ja sainkin ostaa kyseisen pullapuodin näyteikkunan miltei tyhjäksi. Sekä tornissa että Approachissa oltiin hyvin perillä, että minulla oli tarkkari, sillä niistä ilmoitetaan aina ryhmän sisäisillä tiedotteilla, ja siispä kaikki odottivat kakkutarjoilua. Kakkuja ja mukaan varaamiani Fazerin suklaakonvehteja toimittaessani tuli jokainen paikalla ollut kollega tarjoamaan kättä ja onnittelemaan. Lisäksi Schipholin koulutuspäällikkö sekä lennonjohdon päällikkö soittivat molemmat erikseen onnittelunsa, ja he tuntuivat pitävän tätä paljon isompana saavutuksena kuin minä itse.
Läpäisytodistus, jossa nimikin melkein oikein.
Tarkkarin jälkeen loppupäivä oli vapaa, mikä kelpasi hyvin, sillä Sanni saapui juuri samana päivänä Suomesta vierailulle. Seuraaville päiville vuorolistaani merkityt harjoitteluvuorot muuttuivat standby-vuoroiksi, jolloin töitä olisi vain kutsuttaessa. Normaalisti tarkkarin jälkeen kestää pari päivää, jotta lupakirja-asiat saadaan kuntoon ja työskentelyn voi aloittaa, mutta tällä kertaa pääsiäisvapaapäivien vuoksi omani kanssa kesti yli viikon. Ennen lupakirjan saamista en saanut tehdä tornivuoroja ollenkaan, mutta Approach-assistenttivuoroja sain, koska niissä ei johdeta liikennettä. Kaiken kaikkiaan kahdeksasta standby-vuorostani minut kutsuttiin viisi kertaa Oostiin tutka-assistenttivuoroon, joissa tehtäviin kuuluu mm. Approachin vuoropäällikön avustaminen, Schipholin ATIS-tiedotteen päivittäminen, vuorolista-asioiden hoitaminen, puheluihin vastaaminen ja tietenkin kahvin keittäminen. Aloitus itsenäiseen työskentelyyn oli siis vähintäänkin pehmeä.
Ensimmäisen itsenäisen tornivuoroni tein vasta yli puolitoista viikkoa tarkkarin jälkeen, ja alkuun ilman kouluttajaa työskentely vaati hieman totuttelua. Totuttelu ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä työ on loppujen lopuksi aivan samaa kuin ennenkin, ja vapaus tehdä omia päätöksiä ilman joka kerta kouluttajan hyväksyntää on oikein miellyttävää. On myös palkitsevaa huomata kykenevänsä työhön hyvin kaikkien harjoittelun haasteiden jälkeen.
Itselleni tarkkaripäivä ei tosiaan ollut mikään suuri voitto, vaan lähinnä helpotus. Yksi iso askel on nyt otettu, ja pääsen vihdoin rauhassa työskentelemään yksin muutaman kuukauden ajan. Todellinen testi alkaa sitten syyskuussa, kun vuorossa on kokonaisuudessaan lähes vuoden kestävä vaativa tutkakoulutus. Sitä ennen teen omia VLA/OPL-vuoroja tornissa ja silloin tällöin tutka-assistenttina Oostissa. Kesäkuussa on tiedossa myös kolmen viikon loma, mikä keskelle Schipholin hektistä kesäliikennettä ei varmaan ole alkuunkaan pahitteeksi. Kesälle ennustettu 5% kasvu liikennemäärissä on toteutunut tähän mennessä odotetusti, ja viime kesänä ennätykset uusiksi laittanut 1500 päivittäisen operaation raja meni rikki jo pari viikkoa sitten.
Tornin hississä julkaistaan joka viikko liikennemäärätilastot, jotka eivät valehtele. 1500 operaatiota meni huhtikuun viimeisellä viikolla rikki jo kolmena päivänä.
Liikennemäärä sen kuin kasvaa tulevina kuukausina, joten tekemistä varmasti riittää. Tätä varten on kuitenkin viisi kuukautta harjoiteltu, joten bring it on!
- M
