Ihan tavallinen työpäivä

27. tammikuuta 2017, syntymäpäiväni. Ikää vuosi lisää, nyt yhteensä 27 vuotta. Päivä ei kuitenkaan ole millään tavalla poikkeuksellinen, muuten kuin että puhelimeen kilahtelee silloin tällöin onnitteluviestejä. Muuten kyseessä onkin vain ihan tavallinen työpäivä VLA/OPL-harjoittelussa.

 
On perjantai ja työvuoro 7-. Vuorolistassa 7 tarkoittaa tornivuoroa klo 09:15-15:30 ja miinusmerkki perässä, että olen harjoittelija. Kello herättää 07:00, jonka jälkeen torkutan 07:30 asti. En todellakaan ole aamuihminen, mutta ottaen huomioon, että aikaismpiin aamuvuoroihin on herätys 04:30, ei tämä ole ollenkaan paha.

Suihkun ja muun "laittautumisen" jälkeen istun sohvapöydän ääreen lusikoimaan aamupalamuroja naamariin ja samalla katson läppärilläni netistä säätiedot, Schipholilla käytössä olevat kiitotiet ja tarkistan vuorolistasta keitä kollegoita tornissa on lisäkseni paikalla. Etenkin vuoropäällikön ja Ground-lennonjohtajien nimet on syytä painaa mieleen, sillä niitä vuorossa tarvitsee. Säätiedot lupaavat selkeää taivasta ja paria plusastetta ainakin iltapäivään asti, ja tuuli puhaltaa etelästä. Tämä mahdollistaa tehokkaimmat ja helpoimmat kiitotieyhdistelmät, joissa laskeudutaan pohjoisesta etelään kiitoteille 18R ja 18C sekä lähdetään etelään ja lounaaseen kiitoteiltä 18L ja 24. Lähtökohdat vuoroon ovat siis hyvät.

Seuraavaksi auki Ilta-Sanomat.fi, josta katson mitä maailmalla ja Suomessa on tapahtunut sitten edellisillan. Hollannin uutiset eivät juurikaan kiinnosta, ja tärkeimmät kuulen joka tapauksessa automatkalla radiosta. Autoon istun 08:20, 55min ennen vuoron alkua. Normaalisti lähden matkaan 40-45min ennen vuoroa, mutta tähän aikaan päivästä on hyvä varata hieman ruuhkalisää. Autossa päälle radio NPO 1, joka on vähän kuin hollantilainen YLE Puhe, ja jonka kuuntelusta autossa on tullut rutinoitunut tapa harjoitella kieltä. Samalla kuulee myös tärkeimmät uutiset ja teiden ruuhkatiedot.

Tällä kertaa ruuhkaa ei juurikaan ollut, ja saavun tornin parkkipaikalle 08:45, hyvissä ajoin ennen vuoroni alkua. Tornin aulassa toivotan hyvät huomenet vartijalle, vilautan id-korttiani lukijaan ja laitan käteni sormenjälkitunnistimeen. Vihreä valo, ovi auki ja hissillä ylös tornin 11:een kerrokseen, joka on lennonjohtajien taukotila. Maan tapa on, että synttärisankari tuo töihin aina kakkua, leivoksia tai muuta hyvää, joten synttäreideni kunniaksi toin mukanani kasan Fazerin suklaalevyjä ja -karkkeja. Etenkin vuorossa oleia naisia tämä miellytti kovasti. Vastalahjaksi saan onnitteluja ja kädenpuristuksia. "Gefeliciteerd!"

Fazerin suklaat menossa kaupaksi

 
Kouluttajani saapuu tasalta, ja melko pian siirrymme yläkertaan ensimmäistä työskentelypätkää varten. Jokaiselle vuorolle on vakioitu työ-taukorytmitys, eli missä pisteessä ollaan mihinkin aikaan on ennakkoon määrätty. Suunnitelmasta voi poiketa liikennemäärien mukaan, ja talvisaikaan tauot ovatkin usein hieman pidempiä, kun liikenne on jokseenkin hiljaisempaa.

Tornin työhuone on jaettu kahteen tasanteeseen, joista ylempi on työskentelytasanne ja alemmassa on mm. kahvikoneet ja minikeittiö. Ylös saapuessa on aina tapana huikata työtasanteelle "koffie, thee?", sillä ylätasanteelta ei juurikaan ehdi poistumaan kahvia hakemaan, ja tauolta palaavat toimivat siksi samalla kahvilähetteinä. Ylhäältä kuuluu vastaus "Nee, dankje!", joten otan aamukahvit vain itselleni.

Seiskavuoron ensimmäinen työpätkä alkaa ASS2-pisteestä, joka on kiitotielennonjohtajan vieressä. Pisteestä vapautuva kollega pitää minulle lyhyen briiffauksen mm. kiitotieyhdistelmästä, lähtöruuhkan alkamisajasta, kentällä meneillään olevista sekä suunnitelluista huoltotöistä, jne. Kouluttajani kuuntelee vuoronvaihtoa vieressä, mutta ei puutu siihen. Olen harjoittelussani muutenkin jo siinä vaiheessa, ettei kouluttaja auta tai puutu toimintaani, ellei se ole välttämätöntä. Kuittaan, kiitän ja otan työpisteen vastaan. Luurit päähän ja maaliikenneradiojakso on minun seuraavat pari tuntia.

Kello on 09:15 ja meneillään on aamun toinen saapuvien ruuhka. Käytössä on yhdistelmä drie keer achttien eli "kolme kertaa kahdeksantoista", jossa laskeudutaan 18R sekä 18C ja lähdetään 18L. Myös pieni itäkiitotie 22 on käytössä mm. bisnesjeteille, poliisihelikoptereille ja rannikkovartiostolle, jotka operoivat Schipholilta. Puoli tuntia myöhemmin alkaa aamupäivän lähtöruuhka, joka on samalla koko päivän vilkkain puolitoistatuntinen. 18C poistuu käytöstä ja 18L:n lisäksi kiitotie 24 tulee toiseksi lähtöradaksi. Tästä suunnitelmasta informoin lentoaseman lintuvahtia, joka on myös vastuussa kiitoteiden tarkastuksista ennen niiden käyttöönottoa.

Saapuvien ruuhkan kiitotieyhdistelmä "Drie keer achttien" eli "kolme kertaa 18". Näiden lisäksi pikkukiitotie idässä on käytössä muulle kuin kaupalliselle liikenteelle.
 

Lähtöruuhkan kiitotieyhdistelmä 18R laskeutuville sekä 18L+24 lähteville.

 
Seuraan kiitoteitä hoitavan lennonjohtajan työskentelyä toisena silmäparina ja samalla laitan viereisestä tulostimesta ilmestyviä saapuvien lentojen liuskoja keltaisiin pidikkeisiin. Katson jokaisesta liuskasta, mille portille lento on tulossa ja katson ulos, onko portti vapaa vai varattu. Mikäli portilla seisoo edellinen lento, laitan siitä liuskaan merkinnän Ground-lennonjohtajaa varten, jotta tämä pystyy ottamaan sen huomioon. Portteja ja pysäköintipaikkoja Schipholilla on reilusti yli sata, ja niiden opetteluun meni alussa oma aikansa, mutta nyt silmä löytää oikeaan paikkaan jo melko nopeasti. Porttitarkistuksen jälkeen liuska joko annetaan viereiselle kiitotielennonjohtajalle tai 18R:n saapuvien tapauksessa Ground-pisteisiin.

Maaliikennejakson peruskauraa ovat siirtohinaukset, joita parin tunnin aikana käy jaksolla kymmenkunta. Mm. KLM:n ja Transavian lentokonehallit sijaitsevat kentän itälaidalla, ja tyhjien koneiden siirrot tapahtuvat pääosin näiden idän hallien ja terminaalialueiden välillä, mikä tarkoittaa kiitoteiden 04/22 ja 18L/36R ylitystä. Hinausajoneuvojen kuljettajien johtamisesta on vastuussa Apron Control, jonka työpaikka on tornin 10. kerroksessa, mutta kiitoteiden ylityksiin pyytävät kuljettajat lupaa turvallisuussyistä aina ASS2:lta.

KLM:n Airbus A330 siirrossa. (kuva: flickrhivemind.net)

Kuljettaja aloittaa avauskutsulla: "Toren, Bravo-Victor-Foxtrot". Hinauksen kutsumerkki on aina hinattavan koneen rekisteritunnuksen kolme viimeistä kirjainta. Vastaan: "Bravo-Victor-Foxtrot, Toren". Kuljettaja kertoo sijaintinsa ja pyyntönsä: "BVF, Echo 5 West, baan achttien-links zesendertig-rechts kruisen?". Hän haluaa siis ylittää kiitotien 18L/36R lännestä itään risteyksestä E5. Mikäli kyseinen kiitotie ei ole käytössä, saan antaa ylitysluvan itsenäisesti, mutta koska kiitotie 18L on käytössä, pyydän ensin lupaa viereiseltä lennonjohtajalta: "Mag ik E5, 18L kruisen?". Liikenteessä on sopiva rako, joten lennonjohtaja vastaa "E5, 18L kruisen toegestaan" eli ylityslupa myönnetty. Toistan lennonjohtajan sanat hänelle takaisin, jotta yhteisymmärrys on varma, ja ojennan hänelle oranssinvärisen kiitotieylitysliuskan. Tämän jälkeen välitän ylitysluvan radiolla: "Bravo-Victor-Foxtrot, Echo 5 West, baan achttien-links zesendertig-rechts kruisen toegestaan." Kuljettaja lukee luvan sanasta sanaan takaisin ja ylittää kiitotien. Ylityksen jälkeen hän ilmoittaa kiitotien vapaaksi, minkä kuittaan ensin hänelle sanasta sanaan ja lopuksi ilmoitan kiitotiestä vastaavalle lennonjohtajalle, joka niin ikään kuittaa ilmoituksen ääneen minulle. Kiitoteiden ylityksen toimintamenetelmä on todella tarkka ja rautalangasta väännettyä standardikaavaa noudattava, jotta väärinymmärryksille jätetään mahdollisimman vähän varaa. Vaarallisimmat tilanteet ilmailussa sattuvat nimittäin käytössä olevien kiitoteiden ylityksissä.

Kiitoteiden ylitysten lisäksi maaliikennejaksolla ilmoittautuu kunnossapitoajoneuvo, joka haluaa johdattaa hitaasti liikkuvaa tavarakuljetusta rullausteitä pitkin. Pyydän luvan Ground-lennonjohtajalta ja koordinoin puhelimitse alakerran Apron Controlin kanssa, ennen kuin myönnän luvan ajoneuvolle. Vähän myöhemmin lentoasemaviranomainen ilmoittaa aiemmin huoltotöiden vuoksi suljettuna olleen rullaustie R:n jälleen avatuksi. Välitän ilouutisen Ground-lennonjohtajille sekä vuoropäällikölle. Varttia myöhemmin kunnossapito haluaa paikata rullaustien asfaltin koloja E-asematasolla, ja he toivovat kymmenen minuutin ennakkovaroitusta, mikäli heidän suuntaansa on tulossa rullaavaa lentoliikennettä. No problem. Hetkeä myöhemmin jaksolla ilmoittautuu toinen kunnossapitoajoneuvo, joka aloittaa rullaustieopasteiden huoltoa, mutta pystyy tarvittaessa väistämään lentoliikennettä itsenäisesti ilman erillistä varoitusta. Kaikki kentällä käynnissä olevat huoltotyöt kirjaan ylös ja informoin muita lennonjohtajia tarpeen mukaan.

Kello tulee 11:20 ja lähtöruuhka on juuri päättynyt, kun kollega saapuu alakerrasta vapauttamaan minut ja kouluttajani reilun tunnin tauolle. Briiffaan hänelle tilanteen ja kuittauksen jälkeen siirryn alakertaan. Portaissa kouluttajani käy lyhyesti läpi työpätkän ja kysyy, oliko mitään uutta tai epäselvää. Ei tällä kertaa. Taukotilassa Fazerin makeat ovat menneet hyvin kaupaksi, ja suomalainen suklaa saakin paljon kehuja. Tauot tornissa kuluvat hitaasti, sillä niillä ei yleensä ole juuri muuta tekemistä kuin juoda kahvia ja plärätä nettiä, ja itse menisinkin yläkertaan mielelläni aikaisemmin. Kai se on silti annettava muidenkin välillä tehdä töitä.

Tauon viimein päätyttyä palaan yläkertaan kouluttajani kanssa, ja vuorossa on noin tunnin pituinen pätkä OPL-pisteessä. Tullessani pisteeseen on päivän toinen lähtöruuhka vetelemässä viimeisiään, ja kahdesta lähtökiitotiestä ollaan siirtymässä yhteen. Lähtevä liikenne on siis rauhoittumassa ja näin ollen vapautan myös viereisen Clearance Deliveryn kollegan tauolle yhdistämällä radiojaksot ja tehtävät yhteen pisteeseen. Näin ollen sekä jaan reittiselvitykset lähteville lennoille että siirrän valmiina olevat lähtijät Groundille.

Tornin työtasanne. (Kuva: blog.klm.com)
 

Kello on 12:30, ja lähtöruuhkan päättymisajaksi on sovittu vuoropäällikön kanssa 12:55. Tällöin 18L poistuu käytöstä ja kaikki liikenne siirretään lähtemään kiitotieltä 24. Pari konetta on aivan rajalla ehtivätkö 18L:ltä vai eivät, ja tiedustelenkin heiltä arviota, kauanko heillä vielä kestää. Toinen näistä on Cathay Pacificin lento Hong Kongiin, jonka lentäjät toivoisivat kovasti ehtivänsä 18L:lle lyhyemmän rullausmatkan vuoksi. Kysäisen vuoropäälliköltä, voiko 18L:n käyttöä venyttää 5min pidempään, jotta Cathay ehtii. Lupa tulee, ja välitän tiedon lentäjille, jotka ovat onnesta soikeina. Valitettavasti suunnitelma vesittyy muutamaa minuuttia myöhemmin, kun lentäjät ilmoittavatkin, että heiltä puuttuu vielä muutama matkustaja, eli lähtö venyy ainakin kymmenen minuuttia pidempään. Selvä peli: "Cathay 270, recleared, runway 24..." ja ilmoitus muille tornin lennonjohtajille, että 18L liikenne loppuu nyt: "Laatste achttien-links opgestart!" eli viimeinen 18L lähtenyt liikenteeseen. "Check!" "Roger!" "Yo!" kuuluvat vastaukset ympäri tornia.

OPL-pätkä on rutiininomaista liikennettä ilman suurempaa hämminkiä, kunnes yllättäen United Airlinesin laajarunkokonetta portilta työntämässä ollut pushback-ajoneuvo rikkoontuu puolessavälissä matkaa, ja kone jää vinoon keskelle rullaustietä A19 tukkien sen reiluksi viideksi minuutiksi. Samalla alueella lähtövalmiit koneet joutuvat odottamaan hieman kauemmin, mutta syyn kuultuaan ovat varsin ymmärtäväisiä. Näitä sattuu silloin tällöin. Pushback-auto saadaan kuitenkin melko nopeasti jälleen toimintakuntoon ja United Airlines pääsee jatkamaan matkaansa kuten muutkin.

Työskentelen tunnin ajan käytännössä täysin itsenäisesti ilman tämän suurempia sattumuksia, kunnes minut tullaan jälleen vapauttamaan tauolle. Vuoronvaihtobrieffauksen jälkeen siirryn jälleen vastahakoisesti alakertaan kouluttajani kanssa. Hän sanoo työpätkän menneen pääosin hyvin, mutta pari kertaa annoin Groundille samanaikaisesti lähtevää liikennettä porteilta, joiden työntölinjat ovat keskenään konfliktissa. Mitään suurta ongelmaa tässä ei ole, mutta näissä tilanteissa olisi kuitenkin aina hyvä huomauttaa Ground-lennonjohtajaa konfliktista tai sitten odotuttaa toista lähtijää hieman ja siirtää Groundille vasta, kun tie on vapaa edellisestä. Totta, ensi kerralla tarkemmin!

Tauko sujuu jälleen hitaasti. Syön välipalakeiton, juon teekupillisen ja pelaan tietokoneella Bubble Shooteria, kunnes aika on mennä viimeistä kertaa yläkertaan. Seiskavuoro on VLA/OPL-vuoroista ainoa, jossa kolmesta työjaksosta kaksi on ASS2-pisteessä, joten palaan jälleen siihen. Aluksi käynnissä on niin sanottu off-peak, eli käytössä on vain kaksi kiitotietä, yksi saapuville ja yksi lähteville. Näitä jaksoja ei Schipholilla kuitenkaan ole montaa eivätkä ne kestä kauaa, ja pian onkin aika tilata kiitotietarkastus 18C:lle, kun saapuvien ruuhka alkaa jälleen. Liuskojen jakamisen ja porttien tarkastamisen lisäksi huolehdin jälleen maajaksosta, jossa kiitotieylityksiä tulee jälleen kourallinen. Tekniikasta soitetaan, että kiitotien 09/27 valaistukseen tulisi tehdä huoltotöitä noin tunnin ajan. Varmistan vuoropäälliköltä, että tämä käy, ja myönnän luvan. Hetkeä myöhemmin poliisihelikopteri lähtee kentältä tarkastuslennolle Amsterdamin kaupungin päälle, joten syötän lähtöajan järjestelmään.

Hollannin poliisin Eurocopter EC135:t lentävät päivittäin parikymmentä lentoa Schipholilta. (Kuva: planespotters.net)

Kello tulee 15:15 ja alkaa olla aika lähteä kotiin. Kollega tulee alakerrasta vapauttamaan työpisteestä vartin etuajassa, mikä on yleinen käytäntö, kunhan tilanne sen vain sallii. Yleensä sallii, ja niin tälläkin kertaa, mutta varmistan vielä vuoropäälliköltä, joka nyökkää ja näyttää peukkua. Jälleen tilannekatsaus pisteeseen istuvalle kollegalle ja hyvät päivänjatkot muulle torniryhmälle. Matkalla taukotilaan kertaamme lyhyesti päivän tapahtumat kouluttajan kanssa ja toteamme, että aika normipäivä oli. Hän täyttää tuttuun tapaan vuoron jälkeen palautekaavakkeen ja lisää työtunnit opintojen seurantajärjestelmään. Näin olen jälleen askeleen lähempänä lopputarkkaria ja yksin työskentelyä.

Paluumatka Hillegomiin osuu juuri sopivaan aikaan viime tingassa ennen iltapäiväruuhkaa, joten ehdin alta pois ilman viivästyksiä. Kurvaan vielä lähikaupan kautta tekemässä viikko-ostokset, ja juhlapäivän kunniaksi tarttuu leipomo-osastolta mukaan kakkupalanenkin. Kynttilät jätän kuitenkin ostamatta. Synttäripäivän ilta menee kämpillä itsekseen hengaillessa, rentoutuessa, Play Stationia pelaillessa, Suomeen Sannille soitellessa ja Facebookin onnitteluviesteihin vastaillessa. Mieli ei tee näiden lisäksi tehdä mitään erityistä, pääseehän syntymäpäivää juhlimaan myöhemmin paremmalla ajalla. Sitä paitsi seuraavana päivänä on tiedossa aikainen aamuvuoro, joten nukkumaan on mentävä hyvissä ajoin.

Vuosia tuli mittariin jälleen yksi lisää, mutta muuten 27. tammikuuta oli oikeastaan ihan tavallinen työpäivä.

- M

Tulevaisuuden tuulia

Uusi vuosi, uudet-vanhat kujeet. Lomat on lusittu, jouluruuista muutama kilo lihottu, ja vuosi on vaihtunut. Reilun parin viikon Suomessa lomailun jälkeen on jälleen ollut aika palata työharjoittelun pariin ja arjen jokseenkin tasapaksuun päivärytmiin.

En aiemmissa ammateissani ole juurikaan lomia pitänyt, joten en uskonut niitä kovinkaan paljoa tarvitsevani nytkään, mutta on myönnettävä, että tällä kertaa loma tuntui tulleen oikeasti hyvään paikkaan. Tiivistahtiset torniharjoittelun työvuorot vievät vielä tässä vaiheessa paljon mehuja miehestä, puhumattakaan kielihaasteista, jotka helpottuvat vain hitaasti. Muutaman vuoron nyt loman jälkeen tehneenä huomaan jo, kuinka paljon energiaa loma palautti, joten tästä on varmasti hyvä jatkaa.

Joululoman jälkeen on ollut kiireistä.
 

Seuraavaa lomaa saan odottaa vielä pitkälle kesään, ja siihen asti työt jatkuvat VLA/OPL -hommissa. Harjoittelusta olisi tarkoitus valmistua kevääseen mennessä, jonka jälkeen saan kelpuutuksen työskennellä kyseisissä työpisteissä itsenäisesti. Tämän jälkeen vuorossa olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut siirtyminen Ground- eli rullauskurssille, mutta sain eilen pettymyksekseni kuulla, ettei tämä tulekaan toteutumaan. Tässä on sekä hyviä että huonoja puolia. Toisaalta se tarkoittaa sitä, etten todennäköisesti koskaan tule tekemään Groundia Schipholissa, mikä on harmi, sillä se on täällä vilkas ja mielenkiintoinen ala. Ground-kurssi on tarkoitettu esivaiheeksi ennen tutkakurssille siirtymistä, mutta tutkakurssin jälkeen ei Groundilla kuitenkaan enää työskennellä. Oma tutkakurssini on suunniteltu tulevalle syyskuulle, joten en ehtisi käydä Ground-koulutusta kokonaan ennen sitä, eikä sen aloittamista siksi katsottu järkeväksi.

Toisaalta tämän hyvä puoli on se, etten joudu käymään heti VLA/OPL:n jälkeen toista pitkää ja vielä vaativampaa koulutusjaksoa, joka lopulta olisi lähes turha. Sen sijaan keväällä valmistuttuani nykyisestä harjoittelujaksosta teen kesän läpi vuoroja itsenäisesti tornissa Outbound Planner-, Clearance Delivery- ja Assistant -pisteissä sekä tutkalla Approach Assistant -pisteessä ilman kouluttajan valvovaa silmää. Tavoitteenani on tuolloin toimia jaksolla yhtä sulavasti kuin alla olevalla videolla esiintyvä kollegani. Nauhoitus on poimittu liveatc.net-sivustolta ja on koottu OPL-pisteestä erään iltaruuhkapiikin aikaan, jolloin istuin itse viereisessä työpisteessä naurua pidätellen. On hämmästyttävää ja ihailtavaa, miten joku osaakin kuulostaa tältä päivästä toiseen!

Syyskuussa alkaa sitten tosiaan Approach- eli lähestymislennonjohto- eli "tutka"koulutus (rakkaalla lapsella on monta nimeä), johon sisältyy nelisen kuukautta simulaattoria ja teoriaa, sekä reilu puoli vuotta työharjoittelua. Tutkalta valmistumisen jälkeen on tiedossa vielä viimeisenä Tower- eli lähilennonjohto- eli "torni"kurssi, joka valmistaa tornin RC- eli Runway Controller -työpisteeseen, jossa annetaan lasku- ja lähtölupia (oliko riittävän monimutkaisesti selitetty?).

Yksinkertaistettuna koulutustie on siis vielä pitkä, ja lopulliseen valmistumiseen menee vielä varmasti yli kaksi vuotta, mutta toisaalta koulutus ei ole tästä eteenpäin enää yhtäjaksoista, vaan väliin tulee pitkiä pätkiä itsenäistä työskentelyä ja kokemuksen keräämistä eri työpisteissä. Tulevista koulutusjaksoistakin leijonan osa on työharjoittelua, jolloin pääsen toimimaan jatkuvasti oikeassa ympäristössä oikean liikenteen kanssa, vaikka olenkin vielä virallisesti koulutuksessa.

Näin siis työn saralla. Muuten arki Hillegomissa on tutun tylsää, mutta muutoksen tuulia on ilmassa. Hillegomin asuntoni vuoden minimivuokra-aika täyttyy tämän kuun lopussa, ja haussa on kuumeisesti uusi asunto paremmalta sijainnilta. Ensisijaisesti haluaisin muuttaa Amstelveeniin, joka on Amsterdamin eteläpuolella ja Schipholin itäpuolella. Amstelveen on kuin Amsterdamin Espoo tai Vantaa, eli pääkaupungin "esikaupunki", jossa on pääosin asuinalueita mutta kuitenkin hyvät yhteydet "isolle kirkolle". Alue on suosittu, joten hyvän kohtuuhintaisen asunnon löytäminen ei ole ihan helppoa. Toivotaan kuitenkin parasta ja pidetään verkot vesillä.

Havainnekuva nykyisestä ja toivottavasti tulevasta asuinpaikastani. Amstelveenin sijainti olisi huomattavasti parempi töihin ja Amsterdamiin nähden.

Hyvän asunnon löytymistä odotellessa olen ottanut vapaa-ajan tylsistymistä vastaan järeät aseet käyttöön. Hankin nimittäin hiljattain Play Station 4 -pelikonsolin, jonka hakkaamiseen saa käytettyä mukavasti aikaa, kun siltä tuntuu. Uudenvuodenlupaukselleni urheilla enemmän ja syödä terveellisemmin ei tämä uusi löytämäni intohimo varmasti tee hyvää, mutta aina ei voi voittaa!

- M