Jäänpoistoa, kielikoulutusta ja joulun odottelua

Viimeisimmästä blogipäivityksestäni on ehtinyt vierähtää jo jonkin verran aikaa, ja syy siihen on yksinkertainen: viime aikoina on ollut aika vähän päivitettävää. Arki töissä ja töiden ulkopuolella on aika lailla tasaisen tavallista. VLA/OPL-harjoittelu on rytmiltään lähes kuin kävisin normaalisti töissä, eli vuorot vaihtelevat aamu-, päivä- ja iltavuorojen välillä. Ainoastaan yövuoroja ei harjoittelun aikana tehdä, sillä öisin ei Schipholin kokoisellakaan kentällä tapahdu juuri mitään.

Kelit ovat jonkin verran kylmenneet viimeisen kuukauden aikana, vaikka mistään Suomeen verrattavasta talvesta ei voidakaan puhua. Tämä on tuonut kuitenkin mukanaan oman mausteensa lentokentän toimintaan, sillä talven tuomilla viileämmillä ja kosteammilla keleillä on seurauksena usein matalat pilvet ja heikko näkyvyys, mikä rajoittaa kentän kapasiteettia ja siten tuottaa jonkin verran viivästyksiä. Lentoliikenteeseen vaikuttaa kuitenkin eniten jäänpoisto-operointi, johon on omat hyvin suunnitellut proseduurinsa, mutta joihin paikallisilla on kuitenkin suhteellisen vähän rutiinia, täällä kun kelit harvemmin ovat riittävän kylmät ja lumiset.

  Kylmän ja selkeän talviaamun maisemissa ei ole valittamista.

 Aamulla on silloin tällöin maa jäässä, vaikka lunta ei vielä näy.

 

Jäänpoistoa Schipholilla (kuva: Amsterdam Airport Schiphol)

 

Jäänpoistossa on siis kyse lentokoneiden siipien ja rungon "sulattamisesta". Jää on todistetusti vaarallinen asia lentokoneille, sillä suhteellisen pienikin määrä saattaa vaikuttaa siipien nostokykyyn ja siten vaikeuttaa esimerkiksi lentoonlähtöä. Jäänpoisto tapahtuu Schipholilla joko lähtöportilla tai niin sanotulla "remotella" eli etäjäänpoistoalueella, joka sijaitsee lähempänä kiitotietä. Remoten idea ja etu on se, että jäänpoisto saadaan keskitettyä yhteen paikkaan, mikä helpottaa organisointia, ja se, että koneilla ei enää jäänpoiston jälkeen ole pitkä matka kiitotielle ja lentoonlähtöön. Mikäli esimerkiksi kovan lumisateen aikana jäänpoiston jälkeen on vielä jäljellä parinkymmenen minuutin rullausmatka ennen lentoonlähtöä, saattaa siiville ehtiä muodostumaan uusi kerros lunta.

Tämä remoten etu ei kuitenkaan aivan täysin toteudu Schipholilla, sillä toisin kuin esimerkiksi Helsingissä, täällä etäjäänpoistoalueita on vain yksi koko lentoasemalla. Joillekin kiitoteille lähdettäessä jäänpoisto on mukavasti matkan varrella, mutta joillekin taas se on täysin päinvastaisessa suunnassa. Joskus jäänpoistoon on siis ajettava kokonainen "sakkokierros" lentoaseman ympäri, vaikka lähtökiitotie olisi muuten ollut aivan vieressä. Täydellistä systeemiä ei kuitenkaan ole, ja nykyinen on todettu toistaiseksi käytännöllisimmäksi.

Regina Coelin asuinhuoneen tuttu nunnapropagandakirja toivotti jälleen tervetulleeksi kielikoulutukseen.

 

Tämä viikko oli normaalista työvuororytmistä poikkeus, kun vastoin aiempia odotuksiani palasin kuin palasinkin vielä kerran Vughtiin Regina Coeli -kielikouluun (eli "nunnalaan") opiskelemaan hollantia. Kielitaitoni on jo riittävä päivittäisessä elämässä pärjäämiseen, ja töissäkään en ole yli puoleen vuoteen juuri muuta puhunutkaan, mutta pyysin silti esimiehiltäni mahdollisuutta vielä yhteen lisäkoulutusviikkoon, sillä en tuntenut vielä riittävää varmuutta etenkin ASS2-pisteessä työskennellessäni. Hollantilaiset ajoneuvokuljettajat, joiden kanssa kyseisessä pisteessä kommunikoidaan jatkuvasti, käyttävät usein omaan korvaani erikoiselta kuulostavia puhekielen ilmaisuja ja puhuvat nopeasti, jolloin minulla on silloin tällöin vaikeuksia pysyä perässä. Usein ymmärrän viestin lopulta, mutta vastaamisessa kestää sanojen hakeminen ja lauseiden muodostaminen joskus liian kauan, mihin ei tornissa monesti todellakaan ole aikaa.

Kielikoulutusviikko olikin siis tarkoitettu ennen kaikea sanavarastoni laajentamiseen, sanavalmiuteni parantamiseen ja erilaisten murteiden, nopean ja epäselvän puheen, kielikuvien, sekä sanontojen ymmärtämiseen. Mukaani työnantajani järjesti laajan valikoiman äänitallenteita ASS2-pisteestä, joiden kanssa harjoittelimme kieliopettajiemme kanssa oppitunneilla. Viikon jälkeen tunsin jo aivan uutta itsevarmuutta kielen kanssa, joten kannatti ehdottomasti mennä! Ruoka, juoma ja puitteet olivat nekin tuttuun tapaan erinomaisesti kunnossa. Työnantajalleni on kyllä jälleen nostettava hattua heidän valmiudestaan panostaa meikäläisen kielikoulutukseen. Varsinkin ottaen huomioon, että esimieheni pitivät kielitaitoani jo riittävän hyvänä, mutta he silti ymmärsivät ja kunnioittivat toivettani saada lisäharjoitusta.

 Schiphol Plazan joulukoristeluja

 

Sinterklaas ja apurinsa Zvarte Piet.

Joulu tekee tuloaan, ja joulukalenterin luukut aukeilevat ripeään tahtiin, mutta varsinaista joulutunnelmaa en ole vielä kokenut. Tässä maassa joulu ei ole niin iso juttu kuin Suomessa, sillä paikalliset juhlistavat omaa parrakasta ukkoaan nimeltään Sinterklaas, joka on lahjansa jo jakanut pari viikkoa sitten. Vaikka jonkin verran joulukuusia ja koristeita täälläkin näkee, naapurimaa Saksasta tuttuja värikkäitä ja valoisia joulutoreja ei täältä kannata odottaa löytävänsä. Eipä tuo minua kuitenkaan oikein haittaa, sillä olen viettänyt tähän mennessä miltei jokaisen jouluni Suomessa, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Vajaan viikon päästä matkustan kotimaahan pariksi viikoksi ihmettelemään aitoa suomalaista joulumeininkiä ja uuttavuotta. Takaisin töiden pariin palaan 9. tammikuuta. Eipä siis muuta kuin hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta kaikille teille, jotka höpinöitäni jaksatte lukea!

Vrolijk kerstfeest en een gelukkig nieuwjaar!

- M